Oikein koulutettu ihminen voi olla koiran paras ystävä.
Perheenjäsenemme, 11-vuotias cockerspanieli Liiloo, muutti muiden mukana Suomeen. Hän sopeutui hyvin, mutta oli meillä myöskin totuttelua vaativia asioita.
Koiria näkee Helsingin keskustassa melko paljon. Tuntuu myös siltä, että monilla ulkoiluttajilla on mukanaan useampi koira. Joillakin suuri ja pieni, toisilla monia samanrotuisia yksilöitä. Suomen lainsäädäntö edellyttää, että koira on pidettävä aina hihnassa. Määräyksen ulkopuolelle jäävät koirapuistot, aidatut kotipihat ja harjoittelukentät. Mukavia ulkoilutuspaikkoja ei kuitenkaan ole kovin paljon (lue: nurmikenttiä, puistoja, koirapuistoja). Moniin puistoihin koirien vienti on kokonaan kielletty. Ensi alkuun kielto tuntuu varsin kummalliselta. Itse asiassa se on kuitenkin hyvin ymmärrettävä, jos halutaan, että kaupunkilaisilla olisi piknik- ja joutenolopaikkoja. Koiria on kaupungissa paljon, eikä koirien ”kastama” nurmikko ole järin houkutteleva alusta piknikin viettoon.
Koirapuistoja on siellä täällä, mutta niistä Liiloo ei valitettavasti pidä. Kyseessähän on jo hieman varttuneempi daami, eivätkä nuorten kanssa riehuminen ja tyhjänpäiväinen sinne tänne säntäily enää juuri kiinnosta sitä. Kun menen koirapuistoon, Liiloo ryömii penkin alle piiloon eikä halua lainkaan edes katsella paikkoja.
Kaupungissa asuvilla koirilla on usein kaupunkilaiskoirien tavat: kun hätä yllättää, sitä on helpotettava, oltiinpa sitten jalkakäytävällä, suojatiellä tai parkkipaikalla – kaikki paikat ovat yhtä hyviä tai huonoja. Näitä citykoiria vastaan taistellaan talojen seiniin kiinnitetyillä kieltokylteillä. Keskustassa niitä on melkein joka talossa. Vaikuttaa siltä, että suomalaiset pitävät kylteistä. En ole kuitenkaan ymmärtänyt, opetetaanko koirakouluissa koirille kylttien lukua ja tarpeiden tekemistä niiden mukaan.
Liiloota kyltit eivät häiritse, sillä teemme mielellään pitkiä kävelylenkkejä, ja siihen on meidän asuinalueellamme onneksi hyvät mahdollisuudet. Aamulenkkimme on 4,2 kilometriä pitkä ja vie meidät meren rantaan. Luonnollisesti on otettava huomioon, että uimarannoille on koirilta pääsy kielletty. Meillä on kuitenkin Hietaniemen nurkilla pari salaista paikkaa, jotka eivät ole uimarannalla ja joissa koira pääsee pulahtamaan veteen.
Viroon verrattuna positiivisempaa on se, että lemmikin jätösten kerääminen on täällä koko lailla vakiintunut tapa – siltä osin koirakulttuuri toimii hyvin. Olen ollut todistajana tapauksissa, joissa koiranulkoiluttajat lainaavat toisiltaan pusseja, jotta ulkoilupaikat saataisiin pidettyä siisteinä.
Ulkona syöminen koiran kanssa ei tietenkään ole aina aivan helppoa. Ravintoloitsijan luvalla koiran voi kyllä viedä sisään ravintolaan. Kesällä kannattaa suosia terasseja, joissa koira-asiakkaat ovat tavallisesti odotettuja vieraita, jopa siinä määrin, että niille tuodaan oma vesikuppi. Kaikkiaan Helsingissä on kuitenkin vähän ruokapaikkoja, joissa pääsisi asioimaan ”hyväkäytöksinen lemmikkieläin” mukanaan. Minusta tuntuu, että Tallinnassa koiraystävällisiä ravintoloita on enemmän. Asiasta kiinnostuneen kannattaa vierailla osoitteessa: www.koirasuomi.fi
Yksi olennainen Helsinkiä ja Tallinnaa erottava tekijä on koiria vaarantava liikenne. Helsingin jalkakäytävillä ja varsinkin yhdistetyillä pyöräteillä ja jalkakäytävillä se on erittäin vilkasta. Pyöräilijöitä on seurattava erityisesti paikoissa, joissa jalkakäytävä ja pyörätie ovat rinnakkain, samaten risteysalueilla. Värikäs talutushihna on hyvä turvaväline. Pantaan kiinnitettävä vilkkuvalo tuo turvaa pimeään aikaan, ja talvella se näyttää kuuluvan melkein kaikkien koirien perusvarustukseen.
Keskinäisen viestinnän osalta tilanne on varsin samankaltainen kuin Virossa. Toisin sanoen koirat juttelevat mielellään keskenään, ihmiset eivät niinkään. Vuoden mittaan ehkä yksi kolmestakymmenestä koiranomistajasta on avannut keskustelun ja ollut kiinnostunut Liiloon iästä, sukupuolesta tai rodusta. Mutta tämä kai onkin normaalitilanne. Liiloo itse jututtaa mielellään niin koiria kuin ihmisiäkin, eikä sillä ole kielimuuria rajoitteenaan.
Olemme tavanneet myös koiranulkoilutuspalvelun tarjoajia, joilla on yhdellä kertaa kolme tai neljä koiraa hihnassaan. Heidät tunnistaa muista ulkoiluttajista poikkeavasta käytöksestä: koirat pidetään kaukana muista koirista vaikka voimaa käyttäen ja lähes paniikinomaisesti. Toisinaan näky on suorastaan hieman koominen, kun vastahakoinen koiralauma kiskotaan meidän tieltämme kiireesti nurmikon toiseen kulmaan. Vieraat koirat ja painava vastuu. Mutta jonkunhan sekin työ on tehtävä.
Kaikkiaan koiran elämä täällä Helsingissä on vallan mukavaa. Kukahan se sanoikaan, että jos kohtelet koiraa kuten ihmistä, sekin kohtelee sinua kuin koiraa.