Itämerensuomalainen linna on jo vuosisatoja sitten siirtänyt osan merkityssisällöstään varsinaisen linnoituksen ympärille syntyneeseen yhteisöön tai kaupunkiin. Näin ovat Suomessakin saaneet alkunsa Savonlinna tai Hämeenlinna. Jälkimmäisestä moni muistaa kouluaikaisen joskin keinotekoisen eronteon: yhteen kirjoitettuna tarkoitetaan kaupunkia, erikseen kirjoitettuna linnaa. Mitenkään välttämätöntä tämä ei olisi, mutta suotakoon kielenhuoltajille temppunsa.

Savonlinna on ruotsiksikin linna eli Nyslott. Hämeenlinnan ruotsinkielinen nimi Tavastehus on sikäli outo, että siinä on odotusten vastaisesti lopussa jokseenkin arkinen hus, ei mitään sen uljaampaa. Onhan monen linnan vieraskielisessä nimissä sentään ”borg” tai ”burg”. Porikin on lyhentynyt Björneborgista, jonka mukaan sitä kutsutaan joskus leikillisesti Karhukaupungiksi (kas kun ei Otsolinnaksi). Paljon hienompia ovat silti lähialueidemme Schlüsselburg eli Pähkinälinna ja Nevanlinna, joka on ruotsiksi Nyenskans ja latinaksi oikein Neovia.

Vironkin paikannimissä on muutama ”linna”. Tunnetuin tietysti on ”tanskalaisten kaupungista” todennäköisesti lyhentynyt Tallinn. Kaakkois-Virossa sille tekee seuraa Vastseliina, joka tunnetaan myös enemmän etelävirolaisessa muodossa Vahtsõliina. Niistä pääsee horjuvaa aasinsiltaa pitkin takaisin Suomen Uuteenkaupunkiin, sillä juuri niin Vastseliinan voi kääntää, ellei sitten ”Uuslinnaksi”. Mitenkään lennokkaan kekseliäitä uudetkaupungit eivät muuten ole, sillä jo Euroopassa niitä on pitkälti toistakymmentä Neustadtista Újvárosiin. Tässä nimenannossa lieneekin nähty yhtä paljon vaivaa kuin siirryttäessä Amsterdamista New Amsterdamiin ja Yorkiin…

Suomen linna-päätteisiin paikannimiin kuuluvat vielä historiassa tuokion ajan tunnettu Äänislinna (Petroskoi) sekä kestävämpää kulutusta sietänyt Väinänlinna. Latvian Daugavpilsin nimen ohessa myös Daugava tunnetaan suomeksi yhä Väinäjokena ja joen suistoalue Väinänsuuna (Daugavgrīva). Yllättävä sanapesye kaukana omalta seudulta johtunee siitä, että Ruotsin vallan aikana Liivinmaalla hääri koko joukko suomalaisia sotilaita. Väinäjoen partaalla sijaitseva nykytaajama Ikšķile, virolaisittain Üksküla, ei sentään ole saanut nimeään hakkapeliittain jäljiltä, vaikka siitä helposti tunnistaa suomensukuisen ainekset; myös suomalaisessa historiankirjoituksessa on käytetty muotoa Ykskylä. Tämä Baltian kristillistämisen alkuajoista asti tunnettu paikka on alkuaan liiviläistä perua.