”Perhekeskeinen pullero”, kuului toimittajien yleistävä luonnehdinta alkuvuodesta 2015 julkaistun Virolainen mies -tutkimuksen tuloksesta. Tarton yliopiston sosiaalitieteilijöiden toteuttaman tutkimuksen avulla haluttiin päästä käsitykseen siitä, mikä on luonteenomaista virolaiselle miehelle ja millaisia suunnitelmia hänellä on perheen ja oman elämänsä suhteen. Kyseessä oli ensimmäinen näin perusteellinen miesten elämään paneutuva tieteellinen tutkimus Virossa. Aiemmissa perhetutkimuksissa on keskitytty enemmän naisiin ja miehet ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Tällä kertaa tavoitteeksi asetettiin nimenomaan lisätiedon saaminen miehistä ja erityisesti perheen perustamiseen sekä terveyskäyttäytymiseen liittyvistä seikoista. Tutkimus suunniteltiin niin, että sen tulokset olisivat vertailukelpoisia puoli vuotta myöhemmin toteutetun vastaavan naistutkimuksen kanssa. Miestutkimuksen kohderyhmänä olivat Virossa asuvat 15–64-vuotiaat miehet. Kyselytutkimukseen vastasi talvella 2014 kaikkiaan yli 2100 miestä ja tulokset ovat joka suhteessa edustavat koko maan osalta. Tutkimuslomakkeen kysymykset koskivat monia eri elämän osa-alueita kuten koulutusta, työtä, muuttamista, terveyttä, seksuaalisuutta, perhettä ja sosiaalisia suhteita.
Tulokset kumosivat useita virolaismiehiin yhdistettyjä myyttejä ja antoivat runsaasti ajattelemisen aihetta osoittaessaan, kuinka erilaisia miesten ja naisten elämää ja yhteiskuntaa koskevat näkemykset tietyiltä osin ovat. Media on esimerkiksi levittänyt kuvaa virolaisesta miehestä hahmona, joka paiskii vähintään kahta työtä ja jonka onnellisuuden mittareita ovat suuri auto ja paksu lompakko. Tutkimus osoitti, että raha todella on miehille tärkeää, mutta kumppanilleen tukensa tarjoava nainen ja rakkaus ovat vielä tärkeämpiä. Kävi ilmi, että virolainen mies on todellisuudessa yllättävän perhekeskeinen pehmo, jonka kovan ulkokuoren alla sykkii herkästi haavoittuva sydän. Tämä artikkeli sisältää lyhyen yhteenvedon eräistä tutkimuksen keskeisistä tuloksista.
Mikä on miehelle tärkeää
Tutkimuksen mukaan tärkeimpiä asioita virolaisen miehen elämässä ovat rakkaus ja oma asunto. Yli puolet miehistä pitää lasten kasvattamista (55%) ja vakituista parisuhdetta (52%) erittäin tärkeinä asioina. Nuoren ja varttuneen virolaismiehen prioriteetit poikkeavat toisistaan. Huomattavin muutos asenteissa tapahtuu noin 35-vuotiaana. Suunnilleen siitä lähtien miehet alkavat entistä enemmän arvostaa vakinaiseen asuinpaikkaan ja perhe-elämään liittyviä seikkoja kuten rakkautta, puolisoa, asuntoa ja lasten kasvattamista. Samaan ikään tultaessa on myös käynyt selville, kuka löytää itselleen pysyvän kumppanin, kuka ei. Nuoremmille virolaismiehille ovat tärkeitä myös ystävät, rakkaus ja aineellinen toimeentulo. Toisaalta virolaismiehet ovat elämässään eniten tyytyväisiä perheeseensä ja kumppaniinsa, kun taas tulot ja työura ovat monille tyytymättömyyden lähteitä.
Perhe-elämän laatu on parantunut
Perhe-elämä on muuttunut Virossa aiempaa tasapainoisemmaksi. Kun Elina Haavio-Mannila ja Osmo Kontula vuosia sitten ensimmäistä kertaa vertailivat perhe-elämää Virossa ja Suomessa, tutkimustulokset osoittivat virolaisten perheonnen suomalaisia heikommaksi, erityisesti seksuaalisuhteiden osalta. Uusi miestutkimus osoitti tilanteen parantuneen vuosikymmenten takaiseen verrattuna. Miehet arvioivat lapsuudenkotinsa perhesuhteita useimmiten joko hyviksi ja lämpimiksi (43%) tai melko hyviksi (47%), ja huomionarvoista on, että nuorten miesten arviot olivat keskimäärin positiivisempia kuin vanhojen.
Parisuhde ei ole virolaiselle miehelle ainoastaan tärkeä asia itsessään, vaan myös merkittävä tyytyväisyyden lähde. Avio- tai avoliitossa asuvista miehistä 94% ilmoitti vuoden 2014 tutkimuksessa olevansa parisuhteeseensa tyytyväinen. Suurinta tyytyväisyys oli 16–24-vuotiailla vakituisessa suhteessa olevilla nuorilla miehillä. Samaten tyytyväisyys sukupuolielämään korreloi vakituisen parisuhteen olemassaoloon. Tutkimustulokset kertoivat myös, että mitä enemmän mies on omistautunut kodilleen, sitä tyytyväisempi hän keskimäärin on parisuhteeseensa.
Terveystieteen tutkijat pitävät alkoholinkäyttöä yhtenä virolaismiesten vahingollisimmista käyttäytymismalleista. Alkoholin ja huumausaineiden käyttö ei ole hyväksi myöskään perhe-elämälle. Tutkimus osoitti selvästi, että miehet, jotka eivät käytä alkoholia ja huumeita lainkaan tai käyttävät niitä korkeintaan kohtuullisesti, ovat tyytyväisimpiä perhe-elämäänsä. Mikä merkittävintä, parisuhteen kestolla ja vähäisellä alkoholin käytöllä ilmeni olevan suora yhteys toisiinsa. Näin ollen parisuhdetta voi pitää miehen elämän kannalta hyvänä valintana – olkoonkin, että sen rakentaminen ja ylläpito onnistuu vain naisväelle mieluisimmilta miehiltä.
Tähänastiset miesten ja naisten käyttäytymistä selvittäneet tutkimukset nimittäin todistavat, että naiset ovat yleensä miehiä kriittisempiä ja vaativampia parinvalinnassaan. Meidän tutkimuksemme pyrki selvittämään miesnäkökulmaa tältä osin. Partneria valitessaan miehet pitävät tärkeimpinä seikkoina rakkautta ja kumppanin luonnetta (82–86% miehistä). Kolmas merkittävä tekijä on hyvä seksuaalinen sopivuus (73%), jota seuraavat älykkyys ja yhteinen arvomaailma. Sen sijaan kumppanin koulutuksella, työpaikalla, ammatilla tai taloudellisella asemalla on vain hyvin vähän merkitystä.
Miehet haluaisivat tulla isäksi, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta
Vanhemmuuden suosio on Euroopassa vähentynyt viimeisten 50 vuoden aikana ja yhä suurempi osa nuorista joko ei halua lasta tai jää jostain muusta syystä lapsettomaksi.
Virolaisten miesten ihanneperheessä on edelleen yli kaksi lasta. Äidinkielenään viroa puhuvien miesten mielestä perheen ihanteellinen lapsiluku on hieman suurempi (2,5 lasta) kuin venäjänkielisten mielestä (2,3 lasta), mutta kysyttäessä sitä, kuinka monta lasta miehet itse haluaisivat, vastaus on äidinkielestä riippumatta osapuilleen sama (keskimäärin 2,4 lasta). Vain 3% miehistä ei halua tulla lainkaan isäksi. Tavallisimmin toivotaan kahta tai kolmea lasta, 6% miehistä haluaisi olla yhden lapsen isä.
Kun tulosta analysoidaan yhdessä muiden muuttujien kanssa, käy ilmi, että vanhempien sukupolvien miehet haluavat itselleen enemmän lapsia kuin nuoremmat. Myös hyvä terveys sekä kokemus maaseudulla tai ulkomailla asumisesta kasvattavat toivottua lapsilukua. On vaikea sanoa, miksi nuoret kaupunkilaismiehet ovat välinpitämättömämpiä lasten lukumäärän suhteen, mutta tendenssi on tavallinen kaikkialla Euroopassa. Myös miesten arvomaailma vaikuttaa ihanteellisena pidettävään lapsilukuun. Esimerkiksi vakituista parisuhdetta, rakkautta ja lapsia tärkeinä pitävät miehet haluavat muita enemmän lapsia – ja arvostavat myös täydennyskoulutusta, yhteiskunnallista aktiivisuutta ja terveellistä elämäntapaa keskimääräistä enemmän. Tulotasolla, koulutuksella ja uskonnolla ei ollut vaikutusta virolaismiesten isyystoiveisiin.
Kaikkia toivottujen lasten saamista edesauttavia tai estäviä seikkoja voi pitää syntyvyyteen vaikuttavina tekijöinä. 47%:lla tutkimukseen vastanneista miehistä ei ollut (vielä) lapsia ja heiltä tiedusteltiin useilla kysymyksillä, onko kyseessä vapaaehtoinen valinta vai pakon sanelema olotila. Eniten erilaisia lasten saantia haittaavia tekijöitä on nuorilla. Osa syistä liittyy suoranaisesti nimenomaan nuoreen ikään: opinnot ovat kesken ja työ, kumppani sekä asunto vasta haussa. Tutkimuksessa ilmeni kuitenkin myös ongelmia, jotka koskettivat miehiä ikään katsomatta. Tärkeimpiä toivottujen lasten saannin esteitä olivat huoli työpaikan säilymisestä (63%) sekä asumiseen ja elinoloihin (66%) ja taloudelliseen toimeentuloon (60%) liittyvä epävarmuus. Tulkintamalli, jossa huomioitiin miehen ikä, äidinkieli, asuinpaikka, taloudellinen tilanne, oma arvio terveydentilasta, lapsuudenkodin henkilösuhteet, kokemukset ulkomailla asumisesta ja koulutus, osoitti jälleen kerran, että eniten lapsia on miehillä, jotka asuvat maaseudulla ja joiden terveys on hyvässä kunnossa. Muilla muuttujilla ei ollut merkitystä lasten lukumäärään.
Nuoret viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa
Nuoremmat miehet suhtautuivat sekä työhön että perhe-elämään vakavammin eli olivat omistautuneita jommallekummalle enemmän kuin vanhemmat miehet. Hitaasti mutta varmasti edistyvä miehen ja naisen yhteiskunnallisen roolin muutos on kasvattanut niiden nuorten miesten osuutta, jotka ovat lapsen saannin vuoksi luopuneet urastaan tai siirtäneet työelämässä eteenpäin pyrkimistä tuonnemmaksi. Perinteisesti kyseessä on ollut tyypillinen naisten ongelma, mutta tasavertaisempi vastuu kodista vaikuttaa myös miesten elämänvalintoihin. Neljäsosa miehistä myönsi kohdanneensa vaikeuksia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Nuoremmat isät viettivät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin vanhemmat. Usein ajatellaan, että konservatiiviseen uskontokuntaan kuuluminen merkitsee myös suurempaa lapsi- ja perhekeskeisyyttä. Huolimatta uskonnon merkityksen yleisestä lisääntymisestä Virossa uskonnolla oli merkitystä vain noin puolelle miehistä eivätkä yhteydet uskonnollisiin liikkeisiin vaikuttaneet miesten käyttäytymiseen isänä tai muuhunkaan perhekäyttäytymiseen.
Virolaismies ei terveyttään valita, mutta kuolee nuorena
Virolaisen miehen keskimääräinen elinajanodote on viisi vuotta lyhyempi kuin pohjoisnaapurinsa. Hän ei kuitenkaan valita terveyttään eikä halua käydä lääkärillä. Miehistä 28% arvioi, ettei hänen oma terveydentilansa ole sen enempää hyvä kuin huonokaan, ja vain 6% pitää terveydentilaansa huonona tai erittäin huonona. Kuitenkin noin neljänneksellä miehistä on jonkin pitkäaikainen sairaus tai muu terveysongelma, joka rajoittaa hänen päivittäistä elämäänsä. Ongelmien määrä vaihtelee ikäryhmittäin, ja odotusten mukaisesti vaivat lisääntyvät iän karttuessa. Huomionarvoista on kuitenkin se, että jo 19%:lla 18–24-vuotiaista miehistä on vakavia terveysongelmia.
Asiantuntijoiden mukaan miesten yleistyvä ylipaino on merkittävä terveysriski. Tutkimustulosten mukaan puolet 16–54-vuotiaista virolaismiehistä on kansainvälisten standardien mukaan ylipainoisia. Yli 50-vuotiaista ylipainoisia on peräti 70% eli normaalipainoisuus on vanhemmissa ikäluokissa pikemminkin poikkeus.
Virolaisten miesten korkea itsemurhariski on ollut tiedossa jo vuosikymmenten ajan. Professori Airi Värnikin mukaan tämä johtuu useiden eri riskitekijöiden yhteisvaikutuksesta ja näiden realisoitumisesta samanaikaisesti, esimerkiksi alkoholi-, työ- ja perheongelmien kasaantumisesta. Vuoden 2014 tutkimus osoitti, että 14%:lla miehistä on stressin oireita. Tarkastelemalla vuoden 2012 eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen tuloksia näemme, millä tavalla virolaismiehet sijoittuvat kansainvälisessä vertailussa. Kuvio 2 osoittaa, että Virossa ja Suomessa on paljon sekä miehiä että naisia, jotka tuntevat epäonnistuneensa elämässä. Tällainen tunne voi syntyä niin kovista vaatimuksista kuin positiivisen palautteen vähäisyydestä.
Noin 40% virolaismiehistä ei ole käynyt lääkärin vastaanotolla silloinkaan, kun siihen olisi ollut tarvetta. Miksi virolainen mies sitten välttelee lääkäriä? 45% uskoi parantuvansa omin avuin, 44%:lle esteenä olivat liian pitkät jonot ja 24% piti lääkärillä käyntiä liian kalliina.
Viron ensimmäisen miestutkimuksen toteutti Tarton yliopisto Kestävän kehityksen toimikunnan (Valtionkanslia) tuella loppuvuodesta 2014.