Miksi kutsutaan ihmistä, joka on kansallisuudeltaan virolainen, kansalaisuudeltaan suomalainen, jolla on koti sekä Suomessa että Virossa ja joka työskentelee muuten Suomessa, mutta koronakriisin aikana etänä Virossa? Tieteellinen vastaus: ylirajaiseksi Suomen virolaiseksi, jolla on monipaikkainen elämäntapa. Mutta mitä tällainen elämäntapa oikeastaan pitää sisällään? Miten koronakriisi on vaikuttanut valtionrajat ylittävään elämään? Miksi monipaikkaista elämää elävää ylirajaista väestöä pitäisi tutkia ja miksi heidät pitäisi huomioida valtiollisessa päätöksenteossa?
Suomessa asuu väestörekisteritietojen mukaan lähes 51 000 Viron kansalaista. Heidän lisäkseen myös Suomen kansalaisissa on ihmisiä, jotka lukevat itsensä virolaisiksi. Suomessa oleskelun syistä tai kestosta riippumatta ylirajaisuus on enemmässä tai vähemmässä määrin osa heidän elämäänsä, kun he pitävät yllä suhteitaan Viroon. Ylirajaisuus tarkoittaa sitä, että henkilö pitää tiiviisti yhteyttä kotimaassaan asuviin sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin ja pitää itsensä monipuolisesti ajan tasalla kotimaan tapahtumista, kuten kulttuurista, urheilusta, politiikasta ja taloudesta. Ylirajaisuus ei kuitenkaan rajoita henkilön kotoutumista uuteen yhteiskuntaan. Suomen virolainen, joka ylläpitää kiinteitä suhteita Viron yhteiskuntaan ja virolaisiin, voi samanaikaisesti olla hyvin integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja tuntea olevansa kotonaan suomalaisten joukossa. Siinä, että ihmisellä on vahva kuuluvuuden tunne useampaan maahan ja kulttuurin samanaikaisesti, ei tietenkään ole mitään uutta, mutta nykypäivän teknologia – internet, älypuhelimet, sosiaalinen media – on edesauttanut ylirajaisen elämäntavan suosiota mahdollistamalla yhä välittömämmät ja tiiviimmät yhteydet fyysisestä sijainnista riippumatta. Vuonna 2019 tehty kyselytutkimus Eesti päritolu rahvastik Soomes (’Virolaistaustainen väestö Suomessa’) osoitti, että 39 prosenttia Suomen virolaisista on päivittäin yhteydessä Virossa asuviin sukulaisiinsa ja tuttaviinsa ja 65 prosenttia seuraa päivittäin Viron uutisia.
Ylirajaisuus ei rajoitu pelkästään sosiaalisiin ja kulttuurisiin suhteisiin entisen kotimaan kanssa, vaan siihen kuuluu yhä enemmän myös liikkumista kahden maan välillä. Matkustaminen kuuluu sekä työhön että vapaa-aikaan, ja teknologian kehityksen myötä monet voivat yhä vapaammin valita, mistä käsin hoitavat työnsä. Joukossamme on siis yhä enemmän ihmisiä, jotka jakavat elämänsä usean kodin välillä ja joiden elämäntilanne on näin muuttunut monipaikkaiseksi. Monipaikkaisuus ei suinkaan aina rajoitu kesäpaikkaan, jossa vietetään pidempiä jaksoja loma-aikoina, vaan taustalla voi olla myös kauempana sijaitseva tai sesonkiluontoinen työ, opiskelu tai perherakenteet (esim. uusperheet). Suomen ympäristökeskuksen taannoisen tutkimuksen mukaan päivittäinen, viikoittainen tai ajoittainen monipaikkaisuus on osa useamman miljoonan suomalaisen arkea.
Viime aikoihin saakka monipaikkaisuus on ollut pääasiassa maan sisäinen ilmiö, mutta nykyään päivittäinen elämä jakautuu yhä useammin myös eri valtioiden välille. Eurostatin mukaan esimerkiksi EU-alueella noin viisi miljoonaa ihmistä työskentelee lyhyitä jaksoja toisessa jäsenvaltiossa, ja Suomessa käy töissä arviolta 9 000 virolaista, joiden koti ja perhe ovat Virossa. Myös monilla Suomessa vakinaisesti asuvilla virolaisilla on toinen asuinpaikka Virossa. Kyselytutkimuksen mukaan yli puolella (55 %) Suomen virolaisista on asunto myös Virossa, ja kaksi kolmasosaa näistä asunnoista on käytössä haltijoidensa omana asuinpaikkana. Suomessa asuvien virolaisten osalta ei siis voida puhua pelkästään ylirajaisuudesta, vaan osalla on vahvat siteet Viroon myös monipaikkaisuuteen perustuen. Lisäksi ne Suomen virolaiset, joilla on Virossa oma asunto, käyvät Virossa useammin ja viettävät siellä enemmän aikaa kuin ne, joilla ei asuntoa Virossa ole (Kuvio 1). Toinen koti Virossa edellyttää myös investointeja: yli puolet (56 %) Virossa asunnon omistavista Suomen virolaisista kertoo käyttävänsä Suomessa ansaitsemiaan tuloja Virossa sijaitsevaan asuntoonsa. Tämä puolestaan lisää sidoksia paikalliseen yhteisöön esimerkiksi asuntoon liittyvän asiainhoidon sekä maksujen maksamisen kautta.
Kuvio 1. Suomessa asuvien virolaistaustaisten henkilöiden Viron-matkojen tiheys (vasemmalla) ja Virossa vietetty aika (oikealla). Tuloksissa on verrattu keskenään henkilöitä, joilla on asunto Virossa ja joilla ei ole asuntoa Virossa.
Lähde: kyselytutkimus Eesti päritolu rahvastik Soomes (2019).
Koronakriisin vaikutus ylirajaisen väestön liikkumiseen maiden välillä
Maailmanlaajuinen koronakriisi ja siihen liittyvät poliittiset päätökset, erityisesti valtionrajojen sulkeminen, ovat vaikuttaneet merkittävästi monipaikkaista elämää elävään ylirajaiseen väestöön, ja aivan erityisesti näin on käynyt avoimien rajojen politiikkaa suosivassa Euroopan unionissa. Ajatellaanpa vaikka sitä, että kolmasosa Luxemburgissa työskentelevistä ihmisistä käy päivittäin töissä naapurimaasta käsin. Ruotsin ja Tanskan yhdistävän Öresundin sillan ylitti vuonna 2019 noin 7,5 miljoonaa ajoneuvoa ja junalla sillan yli tehtiin 12 miljoonaa matkaa. Samana vuonna Suomen ja Viron välillä tehtiin yli 9 miljoonaa laiva- ja lentomatkaa. Keväällä 2020 tilanne muuttui jyrkästi. Valtio toisensa jälkeen julisti poikkeustilan, rajan ylittäneet matkustajat määrättiin karanteeniin, turistimatkat kiellettiin ja huhti-toukokuussa keskeytettiin matkalippujen myynti Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöiville laivoille. Suomessa tilapäisesti työskentelevät ihmiset joutuivat vaikean valinnan eteen: jäädäkö Suomeen töihin vai pysyäkö Virossa perheen parissa.
Ylirajaisen väestön monipaikkaisen elämäntilanteen tutkiminen on yleisesti ottaen varsin haasteellista, mutta digitaaliset tiedonkeruumenetelmät tarjoavat tähän uusia mahdollisuuksia. Helsingin yliopiston Digital Geography Lab -työryhmä ja Tarton yliopiston Mobility Lab -työryhmä tutkivat lähes viidenkymmenen Suur-Helsingin alueella vakinaisesti asuvan virolaisen liikkumiskäyttäytymistä ja puhelinviestinnän aktiivisuutta älypuhelinsovelluksen avulla lokakuusta 2019 kesäkuuhun 2020. Suppeasta osallistujajoukosta huolimatta tutkimus antoi havainnollisen kuvan Suomen virolaisten ylirajaiselle liikkumiselle ja yhteydenpidolle tunnusomaisista piirteistä sekä koronakriisin vaikutuksesta niihin. Yhteenvetona voidaan todeta, että ennen koronakriisiä matkustus rajan ylitse oli vilkasta, päättyi sitten äkisti lähes täysin ja vilkastui taas nopeasti kriisin tilapäisesti helpottaessa (Kuvio 2).
Kuvio 2. Älypuhelinpohjaiseen tutkimukseen osallistuneiden Suomen virolaisten viikoittainen oleskelu Virossa 14.11.2019–16.6.2020. Tutkimukseen osallistuneet henkilöt asuvat Suur-Helsingin alueella (Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen) ja olivat antaneet suostumuksensa tutkimukseen osallistumiseen.
Lähde: Järv, Tominga, Müürisepp & Silm (2021).
Tutkimustulokset osoittivat, että ennen koronakriisiä keskimäärin joka kolmas tutkimukseen osallistuneista kävi Virossa viikoittain ja Virossa vietettiin keskimäärin yksi päivä viikossa. Joulun ja vuodenvaihteen vietti Virossa peräti 60 prosenttia osallistuneista. Odotustenmukaisesti matkustaminen rajan ylitse keskeytyi tiukimpien koronarajoitusten ajaksi (29.3.–17.5.2020) käytännöllisesti katsoen kokonaan ja valtaosa ihmisistä pysyi ensisijaisessa asuinpaikassaan Suomessa. Eräät (7 %) päättivät kuitenkin viettää kyseisen ajan Virossa. Asiaan vaikutti todennäköisesti osaltaan se, että puolella tutkimukseen osallistuneista on toinen asuinpaikka Virossa. Kesäkuusta lähtien, kun rajoituksia oli lievennetty, Suomessa asuvien virolaisten matkustus rajan yli elpyi nopeasti: juhannuksen vietti Virossa 70 prosenttia osallistujista, useimmiten kotioloissaan. Kriisin aikana puhelimen käyttö viestintävälineenä (puhelut, viestit) väheni. Vähennystä oli nimenomaan suomalaisten keskustelukumppaneiden määrässä, kun taas virolaisten keskustelukumppanien määrään kriisillä ei ollut vaikutusta.
Monipaikkaista elämää viettävän ylirajaisen väestön huomiointi valtiollisessa päätöksenteossa
Vaikka valtionrajat koronakriisin aikana jouduttiinkin tilapäisesti sulkemaan, monipaikkaisesta ja myös rajat ylittävästä elämäntavasta tulee yhä tavallisempi ilmiö. Samaten kasvaa niiden virolaisten ja suomalaisten joukko, joilla on koti sekä Virossa että Suomessa. Tällaisella elämäntavalla on luonnollisesti välitön vaikutus ja merkitys ihmisille itselleen (mm. heidän kuuluvuuden tunteelleen), mutta myös yhteiskunnalliseen kehitykseen laajemmin. Monipaikkaista elämää viettävällä ylirajaisella väestöllä on olennainen rooli kahden yhteiskunnan välisinä ruohonjuuritason sillanrakentajina: heidän kauttaan kulkee tietoa, he muokkaavat yhteistä arvopohjaa ja luovat uudistuksia. Koronakriisi kuitenkin osoittaa, että niin meiltä itseltämme kuin päättäjiltä puuttuu edelleen tietoa ja taitoa ottaa huomioon ja arvostaa ihmisiä, joiden elämänjärjestys ei noudattele valtionrajoja – tämä koskee yhtä lailla lainsäädäntöä kuin poliittisten päätösten tekemistä.
Esimerkiksi viralliset rekisterit ja tilastot eivät taivu asianmukaisesti tällaisen väestön tarpeisiin – ihminen voi olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä maassa kerrallaan. Koronakriisin aikana maiden välisten matkaajien merkitystä korostetaan välittömän taloudellisen hyödyn näkökulmasta: tavaroiden liikkuminen, palveluiden tarjonta, työvoima. Suomen virolaisista keskusteltaessa Virossa keskitytään kysymykseen, paluumuuttavatko he vai eivät. Nämä esimerkit havainnollistavat sitä, että tietoja kerättäessä ja päätöksiä tehtäessä usein unohdetaan, että monien ihmisten päivittäinen elämä ei noudata jäykästi valtionrajoja. Valtioiden, jotka haluavat menestyä myös muuttuvassa ja monimuotoistuvassa maailmassa, pitäisi kuitenkin ottaa monipaikkaista elämäntapaa viettävä ylirajainen väestö yhä paremmin huomioon ja tiedostaa heidän tarpeensa ja monipuolinen panoksensa yhteiskunnalle. Samalla Virossa voitaisiin pohtia nykyistä enemmän sitä, miten Suomen virolaiset saataisiin sidottua tiiviimmin virolaiseen yhteiskuntaan, esimerkiksi heidän toista kotiaan ja etätyömahdollisuuksia hyödyntäen.
Olle Järv on akatemiatutkija ja Kerli Müürisepp on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston Digital Geography Lab -työryhmästä ja tutkivat Suomen virolaisten ylirajaisuutta, rajatylittävää liikkumista ja integraatiota.
Artikkeli perustuu tieteellisessä Journal of Location Based Services -lehdessä julkaistuun artikkeliin The Impact of COVID-19 on daily lives of transnational people based on smartphone data: Estonians in Finland (kirjoittajat: Olle Järv, Ago Tominga, Kerli Müürisepp ja Siiri Silm) sekä RITA-RÄNNE-tutkimushankkeen yhteydessä toteutettuun Eesti päritolu rahvastik Soomes 2019 -kyselytutkimukseen, johon osallistui 2 000 Suomessa asuvaa virolaista. Artikkelin valmistumista ovat tukeneet Koneen Säätiö ja Suomen Akatemia.