Suuret muutokset saavat yleensä alkunsa pienistä asioista. Aloitettuani syyskuussa 2012 Sitran vanhempana neuvonantajana en osannut kuvitellakaan, että minusta tulisi palveluväylän maahantuoja. Minut oli rekrytoitu kehittämään terveydenhuollon sähköisiä palveluja, mutta hyvin pian kävi selväksi, että Suomen ICT-tilanne on ihan erilainen kuin Viron. En ymmärtänyt ollenkaan, miksi jokaisen toimialan piti rakentaa ja hallita oma tietojärjestelmänsä kaikkine palveluineen ja miksi integraatioiden tekeminen oli niin vaikeaa ja kallista. Viron astuessa pitkiä askeleita kohti digitaalista yhteiskuntaa, on Suomen kehitys jäänyt horrokseen.

Eräänä iltana esittelin virolaisen palveluväylän X-Roadin esimiehelleni Antti Kivelälle ja ehdotin, että Suomeenkin tehtäisiin vastaavanlainen. Virossa palveluväylä on ollut käytössä jo vuodesta 2002. Lumipallo lähti vierimään, ja jo seuravana päivänä pyysin virolaisilta asiantuntijoilta apua X-väylä-esittelyn tekemiseen Sitralle. Ensimmäinen työvuoteni Suomessa kuluikin palveluväylän toiminta-ajatuksen selittämiseen.

Viimeisten kolmen vuoden aikana Viro on ottanut käyttöön e-asukkuuden, siirtänyt kopiot perusrekistereistä ulkomailla toimiviin lähetystöihin, ja ensi vuonna valtion sähköiset palvelut käynnistetään pilvessä. Viron tavoitteena on e-asukkaiden avulla kolminkertaistaa väestönsä seuraavan viiden vuoden aikana ja parantaa entisestään sähköisten palvelujen laatua ja käyttöä. Kuulostaako liian kunnianhimoiselta?

Suomen ja Viron sähköisten palveluiden yhdistäminen olisi molemmille kansoille iso askel. Se näyttäisi sekä Euroopalle että maailmalle, mihin suuntaan sähköisiä palveluja tulisi kehittää. Kaikki 40 000 Suomessa työskentelevää virolaista ovat kokeneet, mitä palveluiden vapaa liikkuminen maidemme välillä tällä hetkellä käytännössä tarkoittaa. Ei mitään. Heidän tulee pyytää Viron viranomaisilta todistukset paperilla ja tuoda ne meren yli Suomen viranomaisille. Vaikka molemmin puolin lahtea on käytössä sähköinen asiointi! Eikö olisi järkevää myös toimittaa kyseiset dokumentit sähköisesti lahden yli? Sen onnistuminen on tähän mennessä edellyttänyt suoria kontakteja viranomaisten välillä sekä neuvotteluja ja ennen muuta kovaa tahtoa. Tiedonvaihtoa kyllä tapahtuu, mutta vain viranomaisten, kuten esimerkiksi poliisin ja verovirastojen välillä.

Nyt, kun Suomi on ottanut käyttöön samanlaisen turvallisen teknologian kuin Virokin, ollaan ihan uudessa tilanteessa. Edessä on vielä paljon työtä, eikä vain teknistä työtä, sillä ensisijaisen tärkeää on uuden ajattelumallin hyväksyminen. Jokainen ICT-päätös pitäisi nähdä osana palveluväylää, ei irrallisena eikä suljettuna järjestelmänä.

Ehkä Suomen ja Viron välillä voitaisiin pian puhua kokonaan yhtenäisestä sähköisten palvelujen mallista. Se tarkoittaisi, että sekä suomalaiset että virolaiset asioisivat sähköisesti riippumatta siitä, kummassa maassa he toimivat. Suomalaiset yritykset tuottaisivat palveluja, jotka olisivat käytössä lahden molemmin puolin. Myös virolaiset palvelut olisivat suomalaisten käytössä.

Saumattomien palveluiden kehittämisen maidemme välillä voisi aloittaa vaikka heti. Esimerkkinä voimme käyttää liikennettä. Viron liikenneviraston sähköiset palvelut ovat moderneja ja käyttäjäystävällisiä, eikä Virossa tarvitse olla autossa mukana muuta kuin kuljettajan henkilökortti. Kaikki tarvittavat tiedot saadaan sähköisten palvelujen kautta reaaliaikaisesti: kuljettajan ajokortin voimassaolo ja terveystodistus, auton katsastus, vakuutus ja omistajuus selviävät hetkessä. Miksi Suomeen tultaessa kaikki todistukset pitää ottaa mukaan paperisena? Samanlaisia esimerkkejä on kymmeniä.

Vuosien varrella olen puhunut molemmissa maissa satojen ihmisten kanssa ja kaikki ovat olleet samaa mieltä siitä, että yhteisten palveluiden kehittäminen on oikea suunta, mutta yhtenäinen, maiden välinen tahtotila puuttuu. Erityisesti Suomessa olen nähnyt liian paljon vanhoihin rakennelmin juuttumista ja tietoyhteiskuntaan sopimatonta lainsäädäntöä. Virossa taas katsotaan usein enemmän Keski-Euroopan ja Iso-Britannian kuin Suomen suuntaan.

Olen kuitenkin optimisti ja uskon, että tarvittava tahtotila muutoksiin löytyy ja jo kymmenen vuoden päästä voimme nauttia yhteisistä palveluista.