Kaikista maailman kielistä juuri virossa on omakielinen sana pelien kuninkaalle ja kuningasten pelille, sillä shakki on viroksi male. Itse peli on toki tunnettu Virossa pitkään, kuten muuallakin maailmassa. Varhaisin virolainen merkintä shakista sisältyy jo Tallinnan luostarin saarnoihin 1200-luvulta. Pelin sekalaiset tuontinimitykset kelpasivat yli puoli vuosituhatta, kunnes shakin harrastus vilkastui merkittävästi.
Viron kielen etymologinen sanakirja paljastaa malen liittyvän vanhaan virolaiseen, sotajoukkoa tarkoittavaan sanaan maleva. Vaikuttaakin todennäköiseltä, että opettaja ja kansanvalistaja Ado Grenzstein loi juuri malevan pohjalta shakille käsitteen, jonka toi julki ensimmäisessä virolaisessa shakkioppikirjassaan 1883.
Sittemmin on vakiintunut käyttöön myös joukko muita Grenzsteinin lanseeraamia shakkitermejä ja niiden johdannaisia, kuten malend (shakkinappula), maletama (pelata shakkia), tuli (shakki(uhkaus)), kuningas, lipp (kuningatar), vanker (torni) tai vangerdus (tornitus). Mainittakoon samalla viroksi ne muutkin nappulat. Lähetti on oda, ratsu ratsu ja sotilas ettur.
Nappuloiden nimityksissä näkyy kansallista omaleimaisuutta, kuten muissakin kielissä. Kun suomessa torni yhdistyy mielikuvien tasolla ja nappulan mahdollisuuksiin nähden pikemmin puolustukseen kuin hyökkäykseen, niin viron vanker (oik. ’vankkurit, rattaat’) taas vihjaa juuri liikkuvuuden kautta saavutettavaan etuun. Kielittäiset erot näkyvät muutenkin hyvin juuri tornin tai lähetin nimityksissä: lähetin hommaa hoitaa viroksi ’keihäs’ (oda), englanniksi ’piispa’ (bishop) tai espanjaksi alfil, joka on lainasana arabiasta.
Male-sanapesyeen yleisyys nykyvirossa saa kysymään, eikö virossa sitten lainkaan tunneta sanaa shakki. Tottahan toki. Kuningasta uhatessa eli shakatessa voi huudahtaa joko Tuli! tai Šahh! (Shakki!). Jälkimmäinen sana on sikäli erikoinen, että useat sanakirjat pitävät sitä shakin yhteydessä selkeän puhekielisenä, kun taas vastaava ’shaahia’ tarkoittava ilmaus on yleiskielinen. Soppa sakenee yhä kun muistaa, mihin ilmeisesti perustuvat useimpien indoeurooppalaisten kielten nimitykset shakille: ammoisen persian kuningasta merkitsevään sanaan šāh, oman aikansa shaahille siis!
Virossa voisi vielä arvailla, että šahh-uhkauksen puhekielisyys saattaa juontua myös siitä, että maassa suositaan omakielistä ja vieroksutaan venäjästä lainattua ilmausta. Ja muuten venäjän tai jiddišin nimitykset shakille (shahmat, scháchmat) luovat edes jonkinlaisen särön länsimaisten kielten nimitysten kaavamaisuudelle. Suomessakaan shakin tai šakin nimitystä ei liene koskaan haastettu omakielisellä sanalla, vaikka olemme muuten mestareita kiusaamaan ulkomaalaisia kotoperäisen kummallisilla ilmauksilla.
Malen omakielisyyteen ”sakkimateista” jää silti matkaa. Jonnekin välimaille asettuu islannin kielen vanha sana tafl, joka viittaa niin shakkiin kuin muuhun lautapeliin. Tosin siihenkin osassa maletermeistä sekoittuu sitä tutumpaa tavaraa: skák og mát. Shakki ja matti. Se siitä.