Viron kielen tapoihin ilmaista kellonaikoja sisältyy pieni erikoisuus lähikieliin verrattuna. Virossa näet sanotaan esimerkiksi veerand neli ja kolmveerand neli, kun kello tulee varttia yli kolme ja varttia vaille neljä. Ajatellaan siis ikään kuin, että sekä neljännestunti että kolme varttia kuluvat kohti seuraavaa täyttä tuntia – ”vartti kohti neljää” ja ”kolme varttia kohti neljää” – eikä kuten suomessa ja monessa muussa kielessä, joissa ilmaukset perustuvat täyttyneeseen ja täyttyvään tuntiin.
Selitys asiaan löytyy taas kerran saksasta, sillä ilmaukset lienevät lainaa jostain saksan vanhasta kielimuodosta. Yhä edelleen Itä- ja Etelä-Saksassa tunnetaan järjestelmä, jossa viertel drei on 14.15 (tai 2.15) ja dreiviertel drei 14.45. Sen sijaan Länsi- ja Pohjois-Saksassa samat ilmaukset kuuluvat suomalaiseen tapaan viertel nach zwei ja viertel vor drei.
Sattumalta, tai pikemminkin ei, myös viron sana veerand on lainaa alasaksasta. Siitä voi lähes hahmottaa lähtökohdan vērendēl (tai vērndēl) joka on tarkoittanut neljäsosaa. Vērendēl kuulostaa kuin Tolkienin taruista lainatulta sanalta. Kenties kielistä kiinnostunut Tolkien jopa tunsi F. J. Wiedemannin viro–saksa-sanakirjan (1893), johon tekijä oli aikansa virosta tallettanut juuri muodon wērandēl.
Neljännestä suomen varttikin tarkoittaa, paitsi että se on meille kulkeutunut latinasta ranskan ja ruotsin kautta, veerand taas viroon Baltian alueen vuosisataisten Saksan-kontaktien tiimoilta.
Vartti ja veerand ilmaisevat kulttuureittain tietysti mitä tahansa ”neljännestä”, olivat kyseessä sitten kuun vaiheet tai kouluvuoden lukukaudet. Myös mittayksikkönä vartti on ollut tavallinen kolmen vartin (eli ¾ tuuman) laudasta erilaisiin juomamääriin: kun Saksassa viiniä on nautittu viertel (neljännespullo tai -litra), niin Sörkan sataman kylmillä kujilla neljänneslitran vartin nikki on ollut täynnä pirtua. Virossa veerandin tässä mielessä ovat aiemmin ainakin osin korvanneet venäläislainat, kuten sorokovka (noin neljäsosalitra viinaa). Ruotsin kvart(a) on lainannut slangille pirtuun liittyviksi sanoiksi myös kvartan sekä sen muunnelman varpusen, tietää Stadin slangin etymologinen sanakirja.
Helsingin slangissa tunnetaan leikillinen ilmaus varttia vaille sata, joka tarkoittaa, että kello on jo paljon. Vartti tuntuukin sopivasti edustavan vähempää täsmällisyyttä kiireisessä hulinassa; eihän akateeminen varttikaan aina niin minuutin päältä ole.
Minuuttien ja sekuntien myötä voi toki tulla ”tarumaisen kuuluisaksi täsmällisyydestään”, kuten radioluennoitsija Bur-Malottke Heinrich Böllin satiirissa Tohtori Murken kootut tauot. Jos suhtautuu elämään vähän rennommin – ja vaikka aika olisikin rahaa – niin kyllä perille silti aina ehtii myös vartin viiveellä vaikka hermot olisivatkin jo viimasel veerandil.