Syyskuussa virkaan astuneen Viron puolustusministerin Martin Heremin pohdinnoissa sota näyttäytyy kylmänä matematiikkana, jossa voiton vie se, joka pystyy tuhoamaan enemmän vihollisia. Venäjän uhasta vuosikausia suorasanaisesti puhunutta entistä puolustusvoimien komentajaa on syytelty pelottelusta, mutta tuoreena puolustusministerinä hän toteaa, ettei pelkoa aiheuta uhasta puhuminen vaan tietämättömyys siitä, mitä uhan realisoituessa pitäisi tehdä.

Martin Herem ei juuri silottele sanojaan puhuessaan Viron sotilaallisesta valmiudesta. Tarton yliopistossa pitämässään luennossa hän jyrähti, että yksi asia on tehtävä erityisen selväksi itärajan takaiselle viholliselle.

”Meidän on pystyttävä jatkuvasti osoittamaan [Venäjälle], että jos tulette tänne – ja nyt pyydän anteeksi karuja sanojani – niin me tapamme teidät kaikki”, Herem totesi suorasukaiseen ja konkreettiseen tapaansa. ”Nähdäkseni tämä on ainoa retoriikka, jota voimme barbaarien kanssa käyttää.”

Herem toteaa, että kaikenlaisille nyrkin heristelyille, nuhteluille, diplomaattisille keskusteluille ja pakotteille on sijansa, mutta valmiudesta on kuitenkin viime kädessä huolehdittava itse. ”Meidän on näytettävä, että pystymme toimimaan äärimmäisen nopeasti”, puolustusministeri summasi reservin kenraalin jämäkkyydellä.

Hän on toistanut samaa ajatusta erilaisin sanamuodoin jo ainakin viiden vuoden ajan. Vuonna 2021 Herem puhui silloisena puolustusvoimien komentajana julkisesti siitä, että sotilaallinen konflikti voisi syttyä jo lähivuosina. Hänen argumenttinsa oli, etteivät puolustusvoimat voi rakentaa valmiuttaan pelkästään joskus tulevaisuudessa saavutettavan suorituskyvyn varaan, jos sitä saatetaan tarvita paljon aikaisemmin.

Täysimittaisen hyökkäyssodan alku jyrkensi Heremin viestiä edelleen. Toukokuussa 2022 hän sanoi, ettei enää juuri usko pelotteeseen. Hyökkäys Ukrainaan tuli monille yllätyksenä ja oli Venäjän kannalta riskialtis ratkaisu, mutta siitä huolimatta se ryhtyi sotaan. Siksi Viro ei voi Heremin mielestä luottaa yksinomaan siihen, että vihollinen pitää sodan hintaa liian korkeana.

Vuonna 2023 Herem arvioi, että Ukrainan sodan lopputuloksesta riippumatta Viron on varauduttava Venäjän seuraavaan aggressioon kahden tai kolmen vuoden kuluessa sodan päättymisestä. Vuonna 2024 hänen arvionsa tarkentui entisestään. Herem katsoi, ettei Venäjä välttämättä tarvitse edes kolmea vuotta kerätäkseen voimansa Ukrainan sodan jälkeen. Sota oli osoittanut, että Venäjä pystyy kasvattamaan sotateollisuuttaan ja samalla uudistamaan asevoimiaan samaan aikaan kun kärsii raskaita mies- ja kalustotappioita. Heremin mukaan Venäjän sotateollisuus porskuttaa Ukrainan sodan päättymisen jälkeenkin täydellä teholla ja maan sotilaallinen voima kasvaa.

Puhetapa on tuonut Heremille vuosien mittaan myös sodanlietsojan maineen. ”Herem kertoo, milloin sota alkaa, hänellä on oma henkilökohtainen uhka-arvionsa ja kaiken kaikkiaan hän on vähän kahjo”, Herem ironisoi itsestään syntynyttä mielikuvaa.

Virossa näkemykset sodasta ja sen uhasta vaihtelevat laidasta laitaan. Joidenkin mielestä kärkevä sotaretoriikka lisää yhteiskunnassa tarpeetonta pelkoa. Toiset taas ovat kysyneet, voiko Viro itse lisätä jännitteitä omalla toiminnallaan ja retoriikallaan.

Syyskuussa Heremin puheet saivat joka tapauksessa aivan uutta painoarvoa. Puolustusteollisuuden palveluksessa välillä työskennelleestä kenraalista tuli yllättäen puolustusministeri, kun tehtävää aiemmin hoitanut Hanno Pevkur erosi. Pääministeri Kristen Michal perusteli valintaa sillä, että nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa uudella ministerillä ei ole aikaa perehtyä tehtäväänsä alusta alkaen. Entisellä puolustusvoimain komentajalla oli tarvittava kokemus valmiina.

Jo ennen virkaan astumistaan Herem ehti ottaa julkisesti yhteen edeltäjänsä Pevkurin kanssa siitä, mitä uhka-arviolla oikeastaan tarkoitetaan. Herem kertoi haluavansa muuttaa hallituksen käyttämän uhka-arvion muotoilua.

Hän havainnollisti asiaa pahimmalla mahdollisella realistisella aikataululla: aktiivinen sota Ukrainassa voi päättyä puolen vuoden kuluessa, minkä jälkeen Venäjä saattaa tarvita vielä toiset puoli vuotta pystyäkseen käyttämään sotilaallista voimaa Viroa vastaan.

Tämä ei Heremin mukaan tarkoita, että Venäjä hyökkäisi vuoden kuluttua. Kyse on konkreettisesta määräajasta, jonka perusteella tulee arvioida, pystyykö Viro tuossa vaiheessa tarvittaessa vastaamaan Venäjän käyttämään sotilaalliseen voimaan.

Väistyvä puolustusministeri reagoi nopeasti ja varoitti, ettei tiedustelu saa antaa ennakkovaroituksia poliittisen tilauksen perusteella. Ministeri ei voi sanella tiedustelijoille, millainen arvio heidän pitää laatia.

Herem vastasi, että hänen ajatuksensa on ymmärretty väärin, osittain hänen oman epätarkan sanamuotonsa vuoksi. Hän ei halua kertoa tiedustelulle, mitä sen pitäisi ajatella, eikä määritellä päivää, jolloin sota alkaa. Hänelle uhka-arvio tarkoittaa uhan tunnistamista ja määrittelemistä niin konkreettisesti, että omien toimien riittävyyttä voidaan arvioida sen perusteella.

Kärjekäs sotapuhe ei ole heikentänyt Heremin nauttimaa luottamusta. Muutama päivä ministeriksi nimittämisensä jälkeen hän oli tutkimusyhtiö Kantar Emorin kyselyssä Viron hallituksen luotetuin ministeri: Heremiin luotti 40 prosenttia vastaajista, seuraavaksi sijoittuneisiin ministereihin 24 prosenttia vastaajista. Emorin tutkimusjohtaja Aivar Voog huomautti, ettei tulos vielä juurikaan kertonut Heremin suoriutumisesta ministerinä, vaan pikemminkin se kuvasti hänen puolustusvoimien komentajana hankkimaansa luottamusta ja mainettaan turvallisuusalan asiantuntijana.

Herem on myös Tarton yliopiston tulevaisuusajattelun professori, ja heti ministeriksi nimittämisensä jälkeen hän käsitteli yliopistossa pitämässään luennossa kysymystä, synnyttääkö sodasta puhuminen sodan pelkoa.

Uuden tulevaisuusajattelun professuurin tarkoituksena on tuoda Tarton yliopistoon arvostettuja ajattelijoita ja yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisia käytännön toimijoita pohtimaan Viron, demokratian ja vapaan maailman tulevaisuutta. Professuurin perustaminen on yksi Tarton yliopiston lähestyvän 400-vuotisjuhlan merkittävimmistä hankkeista. Yliopisto haluaa vahvistaa asemaansa vapaan ajattelun ja tietoon perustuvan keskustelun keskuksena sekä saattaa yhteen akateemista tutkimusta ja ihmisiä, jotka ovat toiminnallaan edistäneet vapaan maailman arvojen säilymistä ja kehitystä. Tulevaisuusajattelun professori pitää yleisöluentoja, osallistuu opetukseen ja tutkimukseen sekä tuo yliopiston toimintaan uusia näkökulmia.

Herem myöntää, että jos tulevaisuudesta puhutaan jatkuvasti sotien ja kriisien kautta, se saattaa aiheuttaa tarpeetonta ahdistusta. Hän kuitenkin vierastaa ajatusta, että ratkaisuna olisi puhua sodasta vähemmän.

Herem vertaa sodan uhasta puhumista terveysriskeistä kertomiseen. Lääkäri voi suositella yli 40-vuotiaalle miehelle eturauhasen tutkimista syöpäriskin vuoksi, eikä sitä pidetä pelotteluna. Mutta kun puhutaan Ukrainassa sotivasta Venäjästä ja nostetaan esiin mahdollisuus, että sotilaallinen uhka voi jonakin päivänä kohdistua myös Viroon, sama riskiviestintä muuttuu Heremin mukaan yhtäkkiä sopimattomaksi.

”Älä pelottele, meillä ei ole tapana puhua tuolla tavalla”, hän kuvailee suhtautumista.

Herem menee vielä pidemmälle ja sanoo, että hänen mielestään tällaisen puheen kuuluukin hieman ahdistaa. Jos ihminen ei usko, että jotakin pahaa voi tapahtua, hän ei ota vakuutusta, lopeta tupakointia eikä käy terveystarkastuksessa.

Luennossaan Herem kertoi psykologista, joka oli kirjoittanut hänelle ja kannustanut jatkamaan puhetta sodan uhasta. Psykologin mukaan pelko ei välttämättä synny siitä, että ihminen kuulee sodasta. Pelko syntyy, kun ihminen tajuaa uhan olemassaolon, mutta ei tiedä, mitä sen torjumiseksi voisi tehdä.

Kun taas ihmisille kerrotaan uhasta ja käydään samalla läpi mahdollisia ratkaisuja ja vastatoimia, he tuntevat tilanteen olevan hallittavissa. ”Hitto, eihän tämä olekaan niin paha juttu, tehdään jotain ja ollaan valmiudessa”, Herem kuvailee.

Tämä antaa uuden merkityksen myös Heremin toistuville laskelmille: kuinka paljon Venäjällä on panssarivaunuja, sotilaita ja ammuksia, ja kuinka paljon aseita Viron on hankittava niiden tuhoamiseksi.

Kantar Emorin tämänvuotisessa maanpuolustustutkimuksessa 34 prosenttia vastaajista piti laajamittaista sotilaallista hyökkäystä Viroa vastaan lähivuosina erittäin tai melko todennäköisenä. Rajoitettua hyökkäystä jotakin strategisesti tärkeää kohdetta vastaan piti todennäköisenä 49 prosenttia.

Herem ei väsy toistamaan, että paras vastaus pelkoon on varautuminen. Tarton yliopistossa pitämässään luennossa hän havainnollisti asiaa muun muassa Viron reserviläisarmeijalla. Viron on kyettävä erittäin nopeasti muodostamaan toimintakykyinen sotilasyksikkö ihmisistä, jotka rauhan aikana opiskelevat yliopistossa tai työskentelevät vaikkapa kirvesmiehinä ja pankkivirkailijoina. Tässä suhteessa Viro kuuluu Heremin mukaan maailman parhaimmistoon.

”Suomalaiset ovat kiistatta kovia”, hän sanoi ja nimesi Suomen yhdeksi niistä harvoista maista, jotka hänen mielestään selviytyvät yhtä hyvin tai paremmin.

Viron vahvuus ei Heremin mukaan perustu siihen, että väestö olisi jotenkin poikkeuksellisen kuuliaista, vaan ratkaisevia ovat korkea maanpuolustustahto ja vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Sotaan varautuminen ei Heremin ajattelumallissa myöskään tarkoita sitä, että koko yhteiskunnan pitäisi muuttua armeijaksi. Pikemminkin päinvastoin.

Jos kansalainen ei ole reserviläinen, apupoliisi, vapaaehtoinen pelastaja tai muussa nimenomaisessa sodanaikaisessa tehtävässä, hänen pitäisi mahdollisuuksien mukaan jatkaa tavallista elämäänsä. ”Jos olet näyttelijä, näyttele, jos olet kirjailija, kirjoita, jos olet hitsaaja, hitsaa.”

Valtion on jatkettava toimintaansa. Kouluilla täytyy olla suunnitelma siitä, miten opetusta voidaan tarvittaessa jatkaa etänä tai väestönsuojassa, sairaaloiden on tiedettävä, miten ne toimivat kriisitilanteessa, yritysten on mahdollisuuksien mukaan pidettävä pyörät pyörimässä ja tuotanto käynnissä.

Kun vihollinen näkee, ettei Viron selviytyminen riipu ainoastaan puolustusvoimien panssarivaunujen tai ammusten lukumäärästä vaan siitä, että yhteiskunta kokonaisuutena kestää iskut ja jatkaa toimintaansa, hyökkäys alkaa näyttää vihollisen kannalta vähemmän houkuttelevalta vaihtoehdolta.

”Sota on yksi elämisen muoto”, Herem toistaa Ukrainassa kuulemansa ajatuksen. Se ei ole Heremin mukaan kaunista elämää, mutta ei se myöskään merkitse elämän loppua. Ukrainassakin ihmiset käyvät kuntosalilla, lapsia opetetaan ja teatteriesityksiä järjestetään tarvittaessa kellareissa. Ihmiset vaalivat kulttuuriaan ja yrittävät jatkaa arkeaan. Kampaajallekin voi olla vaikea saada aikaa. ”Venäjästä huolimatta he jatkavat elämäänsä”, puolustusministeri vakuuttaa.

Tässä piilee myös Heremin vastaus kysymykseen siitä, miksi hän puhuu sodasta niin paljon. Hän ei halua saada ihmisiä uskomaan, että sota syttyy varmasti. Hän haluaa heidän ymmärtävän, että pahimmankin skenaarion toteutuessa on mahdollista toimia.

Herem myöntää, että tällaisella varautumisella on hintansa. Puolustukseen käytetty raha on pois jostain muualta, ja yhteiskunnan on käytettävä aikaa ja rahaa suunnitelmiin, joita ei ehkä koskaan tarvita. Ja ellei sotaa tulekaan, ihmiset voivat hänen mukaansa aivan oikeutetusti kysyä, miksi me teimme tämän kaiken.

”Se on kipeä päätös ja siihen liittyy riskejä”, Herem myönsi ja lisäsi samaan hengenvetoon, että Venäjän muodostaman uhan vuoksi hän kuitenkin toteuttaisi valmistelut joka tapauksessa. Varautuminen luo itseluottamusta.

Paras mahdollinen lopputulos olisi tietenkin se, ettemme koskaan saa tietää, olivatko kaikki nämä laskelmat ja valmistelut tarpeellisia.