Virossa on lukuisia tunnettuja vanhoja tammia, jopa 500–800 vuoden ikäisiä, ja vanhimmat ovat peräti tuhatvuotiaita. Maassa kasvaa myös monia muita jaloja lehtipuita: lehmuksia, saarnia, jalavia, vaahteroita ja pyökkejä. Monet näistä ovat myös pyhiä puita virolaisessa traditiossa. Lisäksi muut vaalitut, suuret ja lyhytikäisemmät lehtipuut, kuten haavat ja koivut, samoin kuin vankat kuuset ja ikimännyt, kuuluvat olennaisesti virolaiseen maisemaan.
Tunnettujen vanhojen tammien lisäksi Virossa kasvaa koko joukko vähemmän tunnettuja, nimettömiä mutta suuria ja pitkäikäisiä tammia pihamiljöissä, kartanoiden kujilla, kaupunkipuistoissa ja tietysti metsissä. Suurin tuntemani tammimetsä on Mihklin tammisto (Mihkli tammik) vanhan Läänemaan eteläosassa.
Maisemallisesti erityisen kiehtovia ovat useamman sadan vuoden ikään ehtineet, avoimessa maisemassa kasvavat tammet – yksittäiset puut ja joskus pikkuryhmät, joita kasvaa niityillä, pelloilla, jokien mutkissa tai muilla näkyvillä paikoilla. Monesti samalla pellolla on useita suuria tammia; vaikka ne eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, ne liittyvät hienosti yhteen maisemassa.
Tammien kauneus, vaikuttava koko, kaarnakuorisen rungon uurteinen paksuus, monet leveälle kurkottavat valtaoksat sekä lehvästön tuuheus korostavat puiden ilmettä. Yksittäiset puut ja muutamien puiden ryhmät muodostavat merkittäviä maisemallisia elementtejä virolaisen maaseudun viljeltyyn kulttuurimaisemaan. Samoilla paikoilla kasvaa monesti myös muita vanhoja jaloja lehtipuita. Kun suurin osa Viron noin miljoonasta peltohehtaarista on arvioitu yli 2 000 vuoden ikäisiksi, tämä kulttuurimaisema on jo kunnioitettavan ikäinen.
Tälläkin hetkellä kasvavien tammien kohdalla jopa puoli vuosituhatta sitten elänyt maanviljelijä on ymmärtänyt suojella puun tainta. Hän on ajatellut pitkälle tulevaisuuteen, ja samoin ovat ajatelleet häntä seuraavat sukupolvet.
Tammi on voinut saada alkunsa esimerkiksi närhen nokastaan pudottamasta terhosta. Voi myös olla, että metsässä tai puisniityllä aikansa varttunut tammi on päässyt hyvään ikään, kun lehtoniittyä avarrettaessa se on kauneutensa vuoksi jätetty koristamaan maisemaa vuosisadoiksi. Metsää tarvepuuksi kaadettaessa tammi on kauaskatseisesti säilytetty, ja pitkään ikään ehtineet puut ovat monesti muodostuneet pyhiksi. Pihapiiriin on joskus siirretty tammen taimi parhaalle paikalle, ehkäpä vanhan, rakkaan ihmisen muistoksi, tai tien viereen ja jokivarteen suuntaviitaksi kulkijalle. Joku tammi kasvaa vanhalla haudalla, ja ankara taistelupaikkakin on saattanut saada tammen luomaan uskoa tulevaisuuteen.
Tammien ilme vaihtelee paljon vuodenkierrossa. Keväällä puut puhkeavat hauraan kellanvihreään lehteen, joka hiljakseen kasvaa ja tummuu voimakkaamman vihreäksi kesän edetessä. Syksyllä tammien lehtien ruska voi kestää pitkään, joskus aivan talveen saakka.
Kaikkein kiehtovimpana näiden puiden maisema aukeaa kuitenkin loppusyksystä, talvella ja keväthangilla. Puiden avoin graafinen kauneus pääsee parhaimpiin oikeuksiinsa lehdettömänä, melkein mustavalkoisessa maisemassa. Lumi ja suuret lehtipuut muodostavat maisemaan suurenmoista, elävää grafiikkaa.
Monet ovat ne tärkeät hetket, joita on vietetty tammen lehvästön alla. Myös lukuisat lintulajit ovat katselleet kulttuurimaisemaa tammen oksilta. Siihen näkemiseen liittyy paljon kauniita, mutta myös raskaita asioita. Tammet ovat pysyneet ja pysyvät kaikkien noiden vaiheiden yli. Ja kun aika jättää vanhasta tammesta, kasvaa sen terhosta uusi.