Koin elokuun 10. päivänä jotakin hyvin eksoottista, sellaista, että vastaavaa sattuu vain harvoin.
Pieni kylätie mutkittelee läpi vilja- ja rypsipeltojen. Tie yhdistää kauniita metsäsaarekkeita, joita koristavat vanhat maatalot. Silmään kiinnittyy myös kauniita ojanvarsia kasvustoineen. Sato on jo pääosin korjattu. Lähdin tähän seikkailuun ruokokattoisesta rehielamusta, 1800-luvun riihitalosta. Se on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Moni jo tunnistaa: Olen Viron Läänemaalla.
Yhtäkkiä edessäni sähkölangoilla on kymmeniä, siis kymmeniä turturikyyhkyjä! Osa hurisee linnun nimen antanutta ääntä. Se muistuttaa sammakon kevätlaulua, kurnutusta, mutta on sävyltään pehmeän kaunis. Se luo aivan oman tunnelmansa maisemaan.
Osa linnuista lennähtää alas jo korjatulle pellolle ruokailemaan. Tienmutkan kummulle kerääntyy parikymmentä turturia poimimaan pikkukiviä kupuunsa ruoansulatuksen avuksi.
Joku ohi syöksyvä petolintu pelästyttää äkkiä paitsi turturikyyhkyt myös monet loppukesän muutolla pellolle pysähtyneet kahlaajat kerralla ilmaan isolta alueelta. Kaikki on kuitenkin hetkessä ohi. Saiko haukka saaliin, sitä en päässyt näkemään, en saanut lintua silmiini, mutta lintujen käyttäytyminen kertoo, että ne näkivät. Turturitkin rauhoittuvat jo. Taustalla kajahtavat samalla hiljaisuuteen kurkien sinfoniset trumpetit.
Tunnelma on kuin unessa. Lintutieteilijä ja -kuvaaja näkee jotakin lähes epätodellista. Virossakaan tämmöisiä määriä turturikyyhkyjä ei nykyään enää ole. Yhteensä lasken turturikyyhkyjä 43. Kerran olen aiemmin ”nähnyt saman unen”, yksittäisiä pareja kyllä joka kesä.
Kaunis selitys ihmeelle kuitenkin on. Useita turturikyyhkypareja on onnistunut pesinnässään metsänreunoissa ja peltojen metsäsaarekkeissa, joku puutarhan laidallakin. Vaikka turturikyyhky munii pesäänsä vain kaksi munaa, kesän mittaan se pesii myös toiseen kertaan. Niinpä vaikkapa kahdeksan paria onnistuessaan kukin kaksi kertaa pesinnässään voi muodostaa poikasineen tällaisen parven. Silti se on unenomainen, kaunis, yllättävä, harvinainen tilanne. Tämä on niitä hetkiä, joista nauttii koko mielellään.
Turturikyyhky esiintyy Virossa runoissa, musiikissa, kirjallisuudessa, taiteessa. Kerran kysyin keraamikolta kesäisellä markkinalla hänen valmistamansa työn lintuaihetta. Voisiko linnun tunnistaa? Oitis sain vastauksen: sehän on tietysti turturikyyhky.
Hieno vastaus. Virolaiset tuntevat linnut. Tietystikin se oli kaunis, pienikokoinen, jännittävästi ääntelevä turturikyyhky. Osa ihanaa virolaista maalaismaisemaa, sen visuaalista ilmettä ja ihmeellisiä ääniä, tunnelmaa ja tuoksuja!