Vanamõisajoki kätkee alkunsa hyvin monen joen tapaan ja kasvaa hiljalleen kokoonsa, ei suureen. Virolaisten jokien latva kerää usein vetensä suoalueelta pienenä luonnollisena lasku-uomana. Suothan kuuluvat siihen luontoon, jota virolaiset suuresti rakastavat. Ainakaan suuria soita ei ole uudelleenitsenäistymisen jälkeen juurikaan ojitettu, vaan ne ovat eriasteisesti suojeltuja.

Joen alku

Vanamõisajoen alku on Läänerannan kunnassa Lõpen kylän vaiheilla. Pian joki virtailee kauniisti ylläpidetyn Nedreman lehdesniityn ja luonnonsuojelualueen Uritaraban suon kautta ensin kohti Vestlan kaunista kartanopuistoa. Jokeen laskee alkujuoksulla myös Võitran oja. Vestlan puiston mukaan Vanamõisajoen keskivaiheet ovat saaneet toisen nimensä Vestlajoki. Siitä joki jatkaa tuoreiden lehtimetsien ja viljavien peltojen läpi hyvin suoraviivaisesti. Mutta pian vesi löytää tiensä jokea myötäilevien ilmeikkäiden mutkien kautta ja vanhjoja riihitaloja hipoen kohti Vanamõisan edesmennyttä kartanoa sekä sen vanhaa kartanonpuistoa ja metsää. Rootsijoki tuo Vanamõisajokeen suuren Lihula raban vesiä. Kauniin suvannon kierähtäen Vanamõisajoki saavuttaa Vanamõisan kartanon hiljentyneen paikan. Joki on saanut nimensä kartanosta.

Vanha kartano

Kartanon puiston ja joen välissä hahmottuu vanha kartanomiljöö. Suurin osa rakennuksista on raunioina, osa jo pitkään. Muutkin seisovat hiljaisina. Ilokseni huomaan yhdessä työpajan. Kulttuurimaiseman kannalta paria merkityksellistä jäljellä olevaa rakennusta onkin suojattu pitämällä yllä kattoja. Ne kaikki odottavat vielä mahdollista uutta tulevaisuuttaan. Tai sitten ne kätkeytyvät luontoon. Kartanonpuiston hienosti hoidettu vankka metsä lukuisine suurine puineen ja monine jalopuulajeineen on säilynyt hyvin. Pihan villiintyneet pensaat korostavat puistometsän reunoja.

Harvinainen kivisilta

Mutta yksi on nyt ylitse muiden! Vanha 1800-luvun noin 200-vuotias välillä kuntonsa ja osin ilmettäänkin menettänyt Vanamõisajoen ylittävä harvinaislaatuinen kivisilta on saanut osakseen arvoistaan ymmärtävää ja huolellista ylläpitoa. Sillan rakenteet ja kantavuus varmistettiin vuosi sitten perusteellisessa remontissa. Silta sai alkuperäisen kauniin ja eheän valkean liuskekivipinnan. Vanamõisajoen silta on kulttuurimuistomerkkien valtiollisessa rekisterissä ja se onkin yksi huomattavimmista vanhoista silloista. Tuskin toista näin hienoa siltaa on pääteiden ulkopuolisilla teillä. Kiinnostavaa on myös, että silta on perimätiedon mukaan paikallisen itseoppineen mestarin ja hänen palkkaamiensa miesten rakentama. Kuusi tynnyriä ruista tiedetään mestarin palkkioksi.

Joen rantapuusto suojattiin huolellisesti kunnostus- ja entistämistöiden aikana. Joen penkat, yläpuolinen pienen suvannon mutka, monimuotoinen perinnesilta ja sen alapuolinen koski muodostavat kauniin ja historiallisen miljöön. Koskessa on vähintään pieni sula talvellakin. Keväällä alajuoksun puolella virran ylle painuvat kukkivat tuomet ja rantatöyrästä koristava kukkapenkki antavat vuodenajan ilmeen.