Arktisten vesilintujen ja kahlaajien kevätmuuttajat lentävät suuressa voimassaan ”Suomen- ja Vironlahtea” myöten toukokuussa. Miljoonien vesilintujen, hanhien ja kahlaajien muuton huippukohta on toukokuun puolivälin jälkeen folklorenkin jo kaukaisilta ajoilta tuntema allinlaulu. Sen mystinen sävel kantautuu suurista kauas koilliseen lentävistä muuttoparvista.
Tämän suuren lintujen muuton aikana saapuu taas kesä lahden molemmille rannoille. Puut juhlivat parhaissa heleän vihreissä, lehtien puhkeamisen jälkeen jokainen hieman omanlaisissa sävyissään.
Kuhankeittäjän tunnelmallinen huilu puiden lehvästön kätköistä kertoo kesän saapuneen. Muistan elävästi Jaan Kaplinskin ja Johannes Salmisen ensin sanomalehdessä vuoroon kirjoitetun, sittemmin myös kirjana julkaistun kirjeenvaihdon, jossa Kaplinski niin kauniisti ja merkityksellisesti pohdiskelee lintujen ja kesän saapumista.
Monien vesilintujen ja kahlaajien pesintä on nyt parhaimmillaan maailmankuululla Matsalun lintulahdella, myös Haapsalun lahdella sekä Noarootsin vielä kolme vuosisataa sitten saareksi eroittaneilla Haapsalun lahden latvavesillä sekä mm. Peipsi- ja Võrtsjärvellä.
Viron jokivarsilla aivan kuhisee lintuja. Pikkukiljukotka, jonka nimi suoraan virosta suomennettuna on hauska: pieni sammakkokotka, on ihan tyypillinen lintu virolaisessa maisemassa, vaikka ei pesi Suomessa. Virossa pesii muutaman parin voimin linnun isovelikin: kiljukotka. Jokaisen suuren virolaisen suoalueen metsäsaarekkeissa tai soiden vaikeakulkuisten laitametsien kätköissä löytää maakotkapari rauhallisen reviirinsä ja vankan pesäpuun.
Metsissä huutavat monen lajin tikanpojat. Pellonreunoissa kuuluu turturikyyhkyjen kujerrus. Kiurut nousevat aamun ensi säteissä laulaen korkeuksiin, kuovin huudot kiirivät niityiltä, hiirihaukka kaartelee pellon yllä. Ruisrääkkä saapuu melkein viimeisenä muuttajana raksuttamaan kesäyön tunnelmaa viljapelloille, rantaluhtiin ja heinämaille.
Satakielten laulu raikaa illalla huumaavan voimakkaana. Pensas-, viita- ja ruokosirkkalintujen sirinät tuovat hiljaisen tunnelmansa hämyisään kesäyöhön. Puutarhan illassa laulaa vienosti tavaillen viitakerttunen. Loputtoman taitavasti se matkii myös muiden lintujen ääniä. Viitakerttusta kiihkeämpi laulussaan on luhtakerttunen, jonka taitavassa rytmikkyydessä, sointiväreissä tai laulun sykkeessä ja muiden matkimisessa ei ole suorastaan mitään rajoja!
Jokimutkien laajentumien vesikasvuston ja meren- sekä järvenlahtien luhtarantojen piiloissa huutavat luhtahuitit, luhtakanat ja pikkuhuitit. Kaikkialla lintulahdilla ja ruovikoissa ovat äänessä sadat ruoko- ryti- ja rastaskerttuset. Parhailla luhdilla ja kosteilla niityillä pitävät soidintaan vielä heinäkurpatkin.
Aamuvarhaisella konserttinsa aloittavat runsaslukuisina mustapääkertut, lehtokertut, pensas- ja hernekertut, rantojen kirjokerttukin, monet peippolinnut, kultarinta, viisi rastaslajia sekä pensas- ja kivitaskut, jotka molemmat ovat harvinaistuneet Suomessa. Virossa edelleen runsas käenpiika ennustaa huudollaan sään muutoksia. Kurki kertoo pellolla oikean kylvöajan.
Kesän saapumista korostavat myös lintuvesien rusko- ja niittysuohaukat tai vähän myöhemmin metsäsaarekkeiden sarvipöllön poikien ääntely. Kattohaikaran poikaset ovat kuoriutumassa kylien komeissa risupesissä. Harmaa- ja jalohaikarat pesivät yhdyskunnissa puissa, metsän kätköissä. Ruovikoissa puhaltelevat kumeaa ääntään kaulushaikarat. Peltopyy pesii pensaitten suojassa ja pienen viiriäisen huuto kuuluu yöhön.
Vähintäinkin alitajuisesti yhdistän mielessäni lintujen musisointiin monet Viron kesän omaperäisesti toteutetut, kansainväliset musiikkifestivaalit, perinnemusiikista klassiseen ja kaikkiin genreihin. Viron kesäyön ja aamujen lintukonsertti on huumaavan kaunis ja moninainen.
Viron niittyjen, metsäsaarekkeiden ja peltomaisemien harmoninen vaihtelu, metsänreunat pensaineen, virtaavat vedet ja merenlahdet sekä monipuoliset metsät antavat hyvän elintilan linnuille. Kesäisen luonnon rikkauden, tunnelman ja tuoksun voi tiivistää sanoihin ”sen suven suloisuutta”.