Tiedättekö sen tunteen, kun alle kouluikäisenä lapsena saat isoäidiltäsi joululahjan ja paketti onkin pehmeä? No näin kävi minulle joka vuosi. Paketista tuli esille joka kerta Jokapoika-paita. Eikä siinä kaikki, serkkuni sai aina vaaleansinisen ja minun paketistani tuli vaaleanpunainen. Vaikka nimi "Jokapoika" viittaa unisex-ajatteluun, se oli tarkoitettu kenelle tahansa, sukupuolesta riippumatta, niin kyllä minua poikana harmitti se ”tyttöjen väri”.
Unisex-ajatus oli 1950-luvun Suomessa radikaali, mutta juuri siksi paita nousi ilmiöksi – ensin marginaalissa ja myöhemmin valtavirrassa. 1970-luvulla paidasta tuli osa arjen estetiikkaa ja se näkyi niin kouluissa, kaduilla kuin kodeissakin. Se edusti muodin demokratisoitumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja varsinkin myöhemmin se oli 80-luvun suomalaisen peruskoulun miesopettajien univormu, vaate, jonka meistä sen ajan koululaisista varmasti jokainen muistaa.
Marimekonhan perusti Armi Ratia yhdessä puolisonsa Viljon kanssa vuonna 1951. Yrityksen ensimmäinen muotinäytös samana vuonna sai innostuneen vastaanoton. Marimekko syntyi tarpeesta tuoda jotain uutta sodanjälkeiseen Suomeen: väriä, vapautta ja optimismia.
1960-luvulla brändi sai kansainvälistä nostetta, kun Yhdysvaltain tuleva ensimmäinen nainen Jacqueline Kennedy käytti Marimekon vaatteita miehensä vaalikampanjan aikana. Tämä toi yritykselle näkyvyyttä ja loivan polun vientimenestykseen. Samaan aikaan Suomessa Marimekosta tuli modernin naisen symboli – käytännöllinen, yksilöllinen ja ennakkoluuloton.
Tiedättehän sen Marimekon joka kodin kukkakuosin? Unikon? Minulle Unikko-kuosi symboloi sitä vahakangasta pyöreän keittiönpöydän päällä, jota reunustivat aikansa pinnatuolit. Tähän samaiseen vahakankaaseen olen kanavoinut oman ensimmäisen luovuuteni yrittäen syöttötuolissa istuen seurata kuulakärkikynällä kukan terälehtien rajoja. Muistaakseni en edes hyvällä menestyksellä.
Unikon suunnitteli Maija Isola vuonna 1964. Mielenkiintoisinta on, että Unikko syntyi kiellon seurauksena. Armi Ratia oli nimittäin julistanut, ettei Marimekko tulisi valmistamaan kukkakuoseja, koska ne olivat hänen mielestään liian tavanomaisia. Maija Isola vastasi tähän kapinalla. Hän piirsi sarjan suurikuvioisia, graafisia kukkakuoseja, joista juuri Unikko nousi esiin. Armi Ratia vaikuttui niin paljon, että kuosi otettiin tuotantoon. Siitä lähtien Unikko on ollut Marimekon symboli ja suomalaisen luovuuden sekä itsepäisyyden ikoninen esimerkki.
Ja tiedättekö, missä nykyään näkee eniten Marimekon vanhempia vaatteita? No tietenkin kukkahattutätien kokoontumisajoissa. Ja tiedättekö miksi niitä kolttuja kutsutaan? No tietenkin teltoiksi. Eikä kukkahattutäti ole mikään halventava termi, hehän kantavat kunnialla nimenomaan tasa-arvon haarniskaa. Samalla yksi Marimekon tunnetuimmista naisjohtajista oli Kirsti Paakkanen, joka pukeutui mieluummin Chanelin jakkuun ja muutenkin oli täydellinen vastakohta kukkahattutädeille. Ehkä Marimekko on sittenkin se asia, joka yhdistää suomalaiset tyylikapinat yhteen.