”Toivon paljon kohtaamisia ihmisten kanssa ja mahdollisimman vähän aikaa konttorilla. Kiva päästä keskittymään yhteen alueeseen eli Viroon oikein kunnolla”, iloitsee toimittaja Kaja Kunnas, joka vuodenvaihteessa aloitti Helsingin Sanomien Suomi–Viro-kirjeenvaihtajana.
”Olen pendelöivä toimittaja, joka on jo pitkään kirjoittanut Viron ja Baltian asioista. Minulla on myös henkilökohtainen suhde Viroon sekä lapsuudenkotini että nykyisen perheeni kautta. Kuulun siihen kasvavaan ja kymmenientuhansien ihmisten joukkoon, joka elää ja on kotonaan sekä Suomessa että Virossa”, kertoo Kunnas omasta taustastaan ja huomauttaa, että historiallisesti tällainen kahdessa maassa eläminen on toteutunut lähinnä Suomen ja Ruotsin välillä, esimerkiksi Torniossa ja Haaparannalla. Viime vuosikymmenten aikana kaksoismaalaisuus on tullut kuitenkin yhä enemmän Suomen ja Viron väliseksi ilmiöksi.
Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana muutos on ollut todella merkittävä. Erityisesti Helsingin, mutta myös Tallinnan seudulla asuu ja työskentelee merkittävä määrä kaksoismaalaisia ihmisiä, joilla on koti lahden molemmilla puolilla. Suomen ja Viron suhteet ovat monipuolistuneet ja tiivistyneet niin ruohonjuuritasolla kuin kansainvälisen politiikan osalta. Muuttuneen tilanteen myötä myös Helsingin Sanomissa haluttiin panostaa Viron näkyvyyteen Suomen mediassa. Kunnaksen mukaan lähialueiden uutisten ja muiden elämän ilmiöiden esilläpito on selkeästi uuden päätoimittajan linjaus ja tätä hän pitää erinomaisena asiana. Vuoden mittaisen teemakirjeenvaihtajuuden aikana Viro pysyy otsikoissa ja laajan lukijakunnan tietoisuudessa. Edellinen teemakirjeenvaihtaja keskittyi Natoon.
Kaja Kunnaksen omassa suvussa Viron ja Suomen välistä yhteyttä on eri tavoin toteutettu yli sadan vuoden ajan. Hänen isoisänsä oli tunnettu virolainen kirjailija ja kielentutkija Villem Grünthal-Ridala, joka opiskeli Suomessa 1900-luvun alussa. Erinäisten vaiheiden jälkeen Grünthal-Ridala jäi lopulta Suomeen tultuaan vuonna 1923 valituksi Helsingin yliopiston ensimmäiseksi viron kielen lehtoriksi. Hän toimi virassa kuolemaansa, vuoteen 1942 asti. Virolais-suomalaisessa perheessä kielen tärkeyttä korostettiin jo tuolloin ja viron kieltä on sen jälkeen vaalittu aktiivisesti jo useammassa polvessa. Kaja Kunnas itse kasvoi Hyvinkäällä suomenkielisessä ympäristössä, mutta hänen isänsä puhui lapsille vain viroa ja näin vahvisti lasten kasvua kaksikielisiksi.
”Tuossa ympäristössä viro kotikielenä oli todella poikkeuksellista. Isä oli aina päättäväinen siinä, ei lipsunut viron puhumisesta. Siihen aikaan kahden kielen opettamista lapsille pidettiin yhteiskunnan taholta jotenkin haitallisena, mutta isäni tiesi omasta lapsuuskokemuksestaan, että ei sellainen kielen kehitystä tuhoa. Hän oli kieltenopettaja itsekin, opetti ranskaa ja latinaa Hyvinkään lukiossa.” Kaksikielisyys on jatkunut myös Kunnaksen lasten kohdalla, mutta roolit ovat uudessa polvessa vaihtuneet: nyt Kaja Kunnas itse puhuu lapsilleen suomea ja virolainen puoliso viroa. Vanhin lapsi asuu Suomessa, muu perhe Virossa ja Kunnas itse molemmissa maissa.
Kuinka hyvin sitten ne suomalaiset, joilla ei ole virolaista taustaa, tuntevat naapurimaataan ja päinvastoin? Kunnaksen mukaan suomalaiset ja virolaiset tuntevat toistensa elämää varsin hyvin ja ihmisillä on hänen kokemuksensa mukaan mitä yllättävämpiä yhteyksiä naapurimaahan. Esimerkiksi urheilun piirissä ihmisillä on valtavasti erilaisia kontakteja ja sitä kautta myös tietämystä toisesta maasta. Myös tasokkaat matkailu- ja ravintola-alan blogit ja keskustelualustat vahvistavat kummankin maan tuntemista. On myös paljon niitä, joilla on jokin historiallinen side esimerkiksi omien isovanhempiensa, jopa suomenpoikien tai lottien kautta.
”Usein ihmiset, joilla on vahvoja henkilökohtaisia yhteyksiä, saattavat tietää tosi paljon tietyistä asioista, mutta toisaalta tieto on hyvin segmentoitunutta. Näen että minun tehtäväni on laajentaa sellaista yleistä kuvaa ja tietämystä.”
”Virossa ei ole kovin paljon ulkomaisia kirjeenvaihtajia eikä se usein kuulu mihinkään yleiseen uutisvirtaan, joten totta kai tämä aiheuttaa aukkoa yleistietämyksessä. Samaan aikaan uutiskynnys Suomessa pitäisi olla paljon matalampi kuin kansainvälisillä uutistoimistoilla. Ei sen niin pitäisi olla, että Suomessa havahdutaan vasta sitten Viron uutisiin, kun ne ovat ylittäneet New York Timesin uutiskynnyksen, ja näin nykyään välillä käy.”
Täysin vailla suomalaistoimittajia Viro ei nytkään ole, vaikka määrä on vähäinen. Kunnas mainitsee Rain Koolin Viro-uutisoinnin Ylelle sekä Thea Ekholmin aktiivisen työn Helsingin Uutisille, mutta tilausta suuremmalle panostukselle siis on. ”Kyllä sinne pitäisi Hesarin mahtua”, hän hymyilee.
Kunnas haluaa omana Viron-teemavuotenaan käsitellä monipuolisesti yhteiskunnan, arjen ja kulttuurin ilmiöitä. Suomen viimeaikaisessa julkisuudessa Viro on näkynyt paljon Venäjän sotatoimiin ja sitä kautta maiden NATO-jäsenyyteen liittyen, mikä Kunnaksenkin mukaan on luonnollisesti tärkeä teema. Ensimmäistä kertaa historiansa aikana Viro ja Suomi ovat sotilaallisesti liittoutuneita, vaikka suunnitelmia ja erilaisia yrityksiä tähän on ollut jo 1920-luvulta alkaen. Hän muistuttaa, että Suomessa liittoutumista Viron kanssa jopa karsastettiin aikoinaan. ”1920- ja 1930-luvuilla pelättiin, että reunavaltiot vetävät Suomen ongelmiin Neuvostoliiton kanssa. Nyt ollaan kuitenkin samassa veneessä. En edes tiedä, mitä kaikkia uutisulottuvuuksia tästä vielä löytyy.”
Ruohonjuuritasolla ja yhteiskunnan eri alueilla on kuitenkin paljon muitakin kiinnostavia teemoja. Kunnas sanoo olevansa hiukan huolissaan siitä, että arjen ja tavallisen yhteiskunnan ilmiöt jäävät uutisissa varjoon, kun maailmassa on menossa niin monta sotaa yhtä aikaa. Tämä koskettaa myös Suomen ja Viron välejä. ”Virosta saa muutakin kuin geopolitiikkaa ja sitä kannattaa seurata, jottemme tipahda Viron kehityksen kärryiltä”, hän tiivistää.
Virossa kannattaa Kunnaksen mukaan seurata juuri nyt esimerkiksi maan koulujärjestelmän suurta uudistusta, kun perusopetusta muutetaan kokonaan vironkieliseksi. Tähän asti Suomessa on uutisoitu lähinnä Viron erinomaisista Pisa-tuloksista ja Suomen ohittamisesta, mutta koulujärjestelmän koko murros on paljon suurempi ja vaikutuksiltaan laajempi kysymys. Myös kielen kehittäminen ja uudissanojen keksiminen on tällä hetkellä ajankohtainen teema Virossa. Virolaisen digiyhteiskunnan rakentaminen ja siihen liittyvät ilmiöt ansaitsevat nekin enemmän näkyvyyttä Suomessa. ”Virolla on ollut 1990-luvulta alkaen kiire ja se on tavallaan yrittänyt hypätä tulevaisuuteen ja osin hyppy on onnistunut. En halua toimittajana olla tuottamassa mitään erityistä digikuplaa, mutta Viron digikehitys on myös monella tavalla totta”, Kunnas huomauttaa.
Suomalaisia matkustajia koskettavista asioista Virossa Kaja Kunnas nostaa pikarata Rail Baltican edistymisen. Helsinki ja Tallinna ovat maailman vilkkaimpia matkustajasatamia. Kiinnostavaa onmyös Tallinnan kansainvälistyminen, jossa muutos on ollut nopeaa viime vuosienkin aikana. ”Aiemmin Tallinnassa elivät lähinnä virolaiset ja venäläiset, nyt tänne on tullut oma englanninkielinen maailmansa kahden aiemman kielen rinnalle. Tänne tullaan Espanjasta asti, kun nuorilla on ollut paremmin mahdollisuuksia löytää töitä, ja tämä onkin ainut muuttovoittoinen Baltian maa.”
Tallinnassa kiinnostavaa on myös vanhojen merenranta-alueiden rakentaminen ja tähän liittyen esimerkiksi kiinteistösijoittaminen, mutta toisaalta myös arkkitehtuuri: vanhoja tehdaskiinteistöjä yhdistetään virolaisella ennakkoluulottomuudella moderniin asuntorakentamiseen. Rakennustöiden yhteydessä on löytynyt hansakauden aikaisia laivojen hylkyjä hiekkakerrostumista. ”Minua itseäni kiinnostaisi valtavasti nämä historialliset kerrostumat, mutta täytyy pitää huoli siitä, että muistan keskittyä myös nykyhetkeen ja tulevaisuuteen”, Kunnas naurahtaa.
Kunnas ei kuitenkaan aio uutisoida vain Tallinnasta vaan koko Virosta. Tarton kulttuuripääkaupunkivuosi 2024 tuo vahvaa näkyvyyttä Etelä-Virolle ja tullee näkymään eri tavoin myös alkavan vuoden Helsingin Sanomissa.
”Ylipäätään toivon, että kirjeenvaihtajavuoden päättyessä Helsingin Sanomienlukijat tuntevat monipuolisemmin Viroa, ja myös sitä, mikä kaikki yhdistää suomalaisia ja virolaisia. Siihen auttaa, kun meillä on yksinkertaisesti enemmän tietoa”, Kunnas päättää.