Arvot ovat ihmisten käsityksiä toivotuista ja tavoittelemisen arvoisista päämääristä sekä keinoista niihin pääsemiseksi – toisin sanoen käyttäytymisen ohjaajia, jotka muokkaavat ihmisten uskomuksia, asenteita ja toimintaa. Yhteiskunnassa vallitsevien arvojen tunteminen auttaa ymmärtämään ihmisten ja yhteiskunnan potentiaalia ja todennäköisiä kehityssuuntia, esimerkiksi uuden teknologian omaksumisvalmiutta, väestönmuutoksia, poliittista käyttäytymistä ja tulevaisuutta ylipäätään. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Viron parlamentin yhteydessä toimiva tulevaisuudentutkimuksen keskus (Eesti Arenguseire Keskus) pyysi Tarton yliopiston tutkijoita analysoimaan Viron väestön arvomaailman muutoksia ja samalla vertaamaan tilannetta Suomeen. Suomi on Virolle sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti läheinen maa ja monessa suhteessa myös esikuva.

Arvoja voidaan mitata hyvin erilaisilla tavoilla. Tässä työssä käytämme eurooppalaisen sosiaalitutkimuksen (ESS), eurooppalaisen arvotutkimuksen (EVS) ja maailman arvotutkimuksen (WVS) tietoja ja kirjoitamme ennen kaikkea työhön, saavutuksiin ja innovaatioihin liittyvistä arvoista. Lisäksi vertailemme solidaarisuutta, toisista ihmisistä välittämistä ja elämästä nauttimista Virossa ja Suomessa. Kyseessä on vain lyhyt yhteenveto kummankin maan keskiarvoista eikä se kuvasta esimerkiksi eri väestöryhmien keskinäisiä eroja kummankaan maan sisällä.

Onko työllä Virossa ja Suomessa toisistaan poikkeava merkitys?

Merkittävä osa arvotutkimuksista on omistettu arvojen ja työelämän yhteyksille. Tätä voidaan perustella työn olennaisella asemalla ihmisten elämässä. Työ ei ole ainostaan tulonhankintakeino, vaan myös sosiaalisten suhteiden ja statuksen lähde. Työ vaikuttaa ihmisten terveyteen ja perhe-elämään.

Tutkimus osoitti, että Virossa ja Suomessa työllä on ihmisille varsin samankaltainen merkitys. Virossa työn merkityksessä ei ole havaittavissa suuria muutoksia vuoden 1999 jälkeen. Suomessa työtä omassa elämässään tärkeänä pitävien osuus väheni talouskriisin aikana jonkin verran, mutta vuonna 2018 virolaiset ja suomalaiset pitivät taas työtä yhtä merkityksellisenä asiana itselleen (kuvio 1). Samaan aikaan virolaiset ovat alkaneet antaa entistä enemmän merkitystä vapaa-ajalle. Vapaa-ajan merkitys on kasvanut myös Suomessa, mutta huomattavasti vähemmän. Yhteenvetona voidaan todeta, että tarkastelujakson lopussa vuonna 2018 Viron ja Suomen väestöllä on hyvin samankaltaiset näkemykset työn ja vapaa-ajan tärkeydestä.

Työstä voi saada monenlaista hyötyä. Tutkimuksemme mukaan työstä saatava palkka on Virossa huomattavasti tärkeämpi tekijä kuin Suomessa (kuvio 2). Sitä piti tärkeänä melkein 90 prosenttia Viron työssäkäyvästä väestöstä, Suomessa taas vain vajaat 70 prosenttia. Lukemat saattavat selittyä kahden maan elintasoeroilla. On mahdollista, että taloudellisen hyvinvoinnin ja materiaalisen turvallisuudentunteen parantuessa palkan merkitys työskentelyn motivaattorina vähenee myös Virossa, tuskin kuitenkaan lähiaikoina.

Virolaiset pitävät sopivia työaikoja toiseksi tärkeimpänä työhön liittyvänä asiana. Työaikojen sopivuutta on pidetty Virossa tärkeämpänä kuin Suomessa viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta Suomessakin asian merkitys on kasvanut. Työhön liittyen myös lomaa arvostetaan kummassakin maassa yhä enemmän. Tältä osin Viron ja Suomen väestöjen näkemykset ovat hyvin samankaltaiset: kun kysytään asioita, joita ihmiset pitävät henkilökohtaisesti tärkeinä työssä, runsaan loman mainitsee noin kolmasosa kummankin maan vastaajista.

Palkan ja sopivien työaikojen jälkeen seuraavaksi eniten mainintoja saa Virossa se, että työssä voi kokea saavuttavansa jotain. Suomessa sama seikka sen sijaan on korkeimmalla sijalla töihin liittyvistä arvoista. Vuosien mittaan asian merkitys on kasvanut sekä Virossa että Suomessa. Vuonna 2018 sitä piti tärkeänä kaksi kolmasosaa Viron väestöstä ja kahdeksan kymmenestä suomalaisesta. Myös aloitekyvyn käyttämisen mahdollisuus koetaan yhä tärkeämmäksi kummassakin maassa. Sitä pitää viimeisimmän tutkimuksen mukaan niin Virossa kuin Suomessa tärkeänä yli 60 prosenttia työssäkäyvästä väestöstä (Virossa 61 % ja Suomessa 67 %).

Tutkimukset osoittavat, että itsensä toteuttamiseen liittyviä arvoja tärkeänä pitävillä työntekijöillä on usein myös todellisuudessa suurempi työautonomia. Työautonomian taso kuvaa sitä, missä määrin työntekijä voi päättää itse siitä, mitä, milloin ja miten hän tekee. Useat tutkimukset osoittavat, että ihmiset, joilla on enemmän vapauksia päättää työstään, ovat terveempiä, tyytyväisempiä työhönsä ja haluavat pysyä pidempään työelämässä ennen eläkkeelle siirtymistä. Kuviosta 3 näemme, että vaikka työautonomia on Virossa lisääntynyt jatkuvasti, Suomessa sitä on edelleen huomattavasti enemmän.

Innovaatioiden ja saavutusten arvostaminen

Muutosvalmius ja myönteinen suhtautuminen uudistuksiin ovat yhteiskunnan innovatiivisuuden edellytyksiä. Siksi analysoimme ihmisten avoimuutta innovaatioille ja saavutuksille. Yhteenvetona voidaan todeta, että Virossa ja Suomessa arvot muistuttavat tältä osin pitkälti toisiaan. Ihmisten avoimuus innovaatioille ei ole viimeisten kymmenen vuoden aikana lisääntynyt, vaan pikemminkin vähentynyt kummassakin maassa. Samalla tiedämme, että objektiivisilla innovaatioindekseillä mitattuna Suomi on selvästi Viroa edellä. On olennaista muistaa useiden tieteellisten tutkimusten osoittavan, että innovaatioiden toteutumiseen tarvitaan väestön myönteisen suhtautumisen lisäksi myös valtion määrätietoista taloudellista tukea innovaatioille ja niiden kehittämisympäristölle. Väestön innovaatiovalmius on toisin sanoen vain yksi osatekijöistä, joita valtion todellinen innovatiivisuus edellyttää.

Solidaarisuus

Maailma muuttuu yhä globaalimmaksi ja monimuotoisemmaksi. Nykyaikaiset yhteiskunnat eivät voi kehittyä menestyksellisesti, elleivät huolehdi huolenpitoa tarvitsevista kansalaisistaan tarpeellisissa määrin. Solidaarisuus on ihmisten yhteisiin etuihin ja tavoitteisiin perustuvaa valmiutta toimia toisten hyväksi. Solidaarisuuteen liittyvät arvot ovat merkityksellisiä niin suunniteltaessa sosiaalipolitiikkaa koskevia päätöksiä kuin edistettäessä eri väestöryhmien keskinäistä toimeentuloa ja ongelmien ratkaisua yhteiskunnassa. Kuviosta 4 näemme, että Suomella on solidaarisuudessa pitkä etumatka Viroon nähden. Edellisen talouskriisin aikana solidaarisuuden osoittimet tosin kohosivat Virossa Suomen rinnalle, mutta liukuivat kriisin jälkeen takaisin aiemmalle tasolle. Suomessa solidaarisuus on sen sijaan lisääntynyt varsin yhtäjaksoisesti.

Toisista välittäminen

Millä tavalla toisista ihmisistä välitetään ja kuinka paljon heitä kuunnellaan Virossa ja Suomessa? Välittämisen merkitys arvona on ollut kasvussa sekä Virossa että Suomessa. Virossa kasvu on kuitenkin ollut jonkin verran hitaampaa kuin Suomessa ja talouskriisin jälkeen kehitys on pysähtynyt. Muista ihmisistä välittämistä arvostavat eniten naiset, korkeasti koulutetut, omaan elämäänsä tyytyväiset, muihin ihmisiin luottavat henkilöt ja maahanmuuttajat. Suurin ero Viron ja Suomen välillä on se, että Suomessa nuoret pitävät muista välittämistä omana asianaan hieman enemmän kuin 65-vuotiaiden ikäryhmä, kun taas Virossa tilanne on juuri päinvastainen: toisista välittäminen kuuluu enemmän vanhemman sukupolven arvomaailmaan.

Hedonismi

Hedonismilla tarkoitetaan elämästä nauttimisen ja mielihyvän kokemisen taitoa. Tutkimus osoittaa, että Virossa on vähemmän hedonismia kuin Suomessa. Hedonistinen ajattelutapa voimistui sekä Virossa että Suomessa talouskriisiin saakka. Kriisin jälkeen hedonismin merkitys Virossa lähti laskuun, mutta jatkoi Suomessa kasvuaan. Suomessa hedonismi on siis lisääntynyt viimeisten 15 vuoden ajan merkittävässä määrin ja jatkuvasti, kun taas Virossa kasvu on kokonaisuudessaan jäänyt vähäisemmäksi. On myös kiinnostavaa, että vaikka vapaa-ajan merkitys Virossa on kasvanut, ihmiset eivät näytä liittävän sitä hauskanpitoon ja hilpeään ajanviettoon.

Mikä selittää Viron ja Suomen eroavaisuuksia?

Virolaisten arvomaailmassa solidaarisuudella ja hedonismilla on pienempi, materialismilla puolestaan suurempi merkitys kuin suomalaisten arvomaailmassa. Kahden vuosikymmenen aikana virolaisten ja suomalaisten työhön liittyvät arvot ovat lähentyneet merkittävästi toisiaan, mutta monissa suhteissa eroja on edelleen olemassa ja eräiden arvojen osalta ne ovat jopa jonkin verran lisääntyneet.

Esimerkiksi työstä saatava palkka on virolaisille tärkein työn valintaa ohjaava kriteeri. Suomalaiset arvostavat eniten sitä, että työssä voi tuntea saavuttavansa jotain. Myös työautonomia on Suomessa suurempaa. Väestön avoimuus innovaatioille ja uudistuksille on kummassakin maassa suunnilleen samalla tasolla.

Suomalaiset ovat solidaarisempia. Poikkeuksen muodosti vain talouskriisin aika, jolloin solidaarisuuden osoittimet olivat Virossa ja Suomessa lähes toistensa kaltaisia. Kiinnostava huomio on myös se, että virolaiset kyllä pitävät vapaa-aikaa lähes yhtä tärkeänä kuin suomalaiset, mutta eivät kuitenkaan tunne siitä yhtä suurta mielihyvää kuin pohjoisnaapurinsa. Jäljelle jääkin kysymys, mistä Viron ja Suomen erot johtuvat?

Yksi mahdollisuus on selittää eroja niukkuus- ja sosialisaatiohypoteeseilla, kuten tekee eurooppalaisen ja maailman arvotutkimusten isä Ronald Inglehart. Niukkuushypoteesissa väitetään, että taloudellisen niukkuuden oloissa ihmisten on oman aineellisen ja fyysisen turvallisuutensa varmistamiseksi keskityttävä kaikkein olennaisimpiin ja päivittäisiin eloonjäännin kannalta välttämättömiin tarpeisiin. Taloudellisen hyvinvoinnin lisääntynessä itseilmaisuun liittyvien arvojen merkitys alkaa korostua.

Sosialisaatiohypoteesin mukaan ihmisten arvot muotoutuvat jo hyvin nuorella iällä ja tuon elämänvaiheen elinolosuhteilla ja sosialisaatiolla on niihin erittäin suuri vaikutus. Näin ollen syitä Viron ja Suomen väestön arvojen erilaisuuteen tulee osittain etsiä menneisyydestä, eri sukupolvien nuoruusajoista. Arvot kuitenkin muuttuvat jatkuvasti esimerkiksi yhteiskunnan vaurauden kasvaessa ja uusien sukupolvien varttumisen myötä. Oletamme, että mikäli seuraavat sukupolvet elävät Virossa ja Suomessa aiempaa enemmän toisiaan muistuttavissa olosuhteissa, myös arvomaailmojen erot kaventuvat tulevaisuudessa entisestään.