Teknologia on luovuuden ilmaisemisen työväline. Taidetta ei ole koskaan ollut ilman muotoa. Ja muoto, ilmaisuväline on paljolti riippuvainen teknologiasta.” Tänä vuonna Elon kansikuvat on kuvannut sekä teknologiayrittäjänä että luovalla alalla toimiva Tõnu Runnel.

Tõnu Runnelista tuli suunnittelija ja valokuvaaja teknologisen kiinnostuksen kautta. Jo koululaisena Runnel keräsi veljiensä kanssa rahat Zenit-kameraan. Valokuvausinto kuitenkin haihtui nopeasti, kun selvisi, ettei hyvän kuvan ottaminen ole ihan helppoa. Hän jatkoi kuitenkin kuvaamista vaihtelevalla menestyksellä, kunnes vuonna 2012 Sony toi markkinoille uudenlaisen kameran, joka sai Runnelin kuvaamaan paljon ahkerammin. Runnelin mukaan sillä, millainen väline osuu käteen, on suuri merkitys.

Runnel alkoi käsitellä kuvia ammattimaisesti ja julkaisi niitä Instagramissa. Pian seuraajat eivät olleet enää vain omia kavereita, ja kun Estonian World halusi julkaista Runnelin kuvia ja kirjoituksia, selvisi hänelle itselleenkin, että hänellä on oma tunnistettava kädenjälki, joka koskettaa tuhansia ihmisiä. ”Lopulta muiden piti kertoa minulle, että olen valokuvaaja”.

Runnel näkee itsensä generalistina. Vapaa-ajallaan hän kirjoittaa, valokuvaa, suunnittelee sekä toimittaa kuuden hengen politiikasta kiinnostuneessa ryhmässä verkkolehteä ja radio-ohjelmaa. Työkseen hän on kuitenkin yrittäjä, joka on perustanut viisi teknologiayritystä, joista yhdessä hän tällä hetkellä työskentelee. Kansainvälisessä yrityksessä Runnelin 50 kollegaa tulee kymmenestä eri maasta. ”Olen kiinnostunut hyvin monista asioista laajalla spektrillä pyrkimättä olemaan todella hyvä yhdessäkään”, Runnel määrittelee generalistin olemusta.

Valokuvaajana Tõnu Runnelin laji on ympäristön kuvaaminen. Häntä inspiroi jokapäiväinen elämä, kaupunkiympäristö ja ihmisen jäljet ympäristössään. Runnel dokumentoi ja runollistaa kevyesti, mutta ilman siirappiakuorrutusta, arkipäiväämme – taloja, katuja, maisemia ja elämää niiden välissä.

Tartosta kotoisin oleva Tõnu Runnel pitää seka Tallinnaa että Tarttoa kotikaupunkeinaan. Hän jakaa aikansa niiden välillä, ja suurin osa Runnelin kuvista onkin Tarton tai Tallinnan kaduilta.

Suomi taas on Runnellille tuttu jo lapsuudesta. Hänen kirjailijavanhempansa päätyivät ensimmäisen kerran Suomeen juuri Tuglas-seuran ja Eva Lillen kutsumana. ”Suomi on lapsesta asti tuntunut vankilasta päässeeltä isoveljeltä, joka sitten pikkuveljen vapautuessa ojensi kätensä ja auttoi jaloilleen.” Vaikka Viron ja Suomen välillä on vain pari tuntia laivamatkaa, Runnel kertoo joka kerta Suomeen tullessaan tuntevansa eron ihmisissä, kulttuurissa ja kaduilla. ”Vuonna 2016 vietin kuukauden Helsingissä, kun eräs yrityksistämme osallistui Startup Sauna -kiihdyttämöön. Ajoin pyörällä yksin ja perheen kanssa läpi koko kaupungin, ja se kasvoi minuun kiinni. Harmi, että voin olla yhtä aikaa vain kahdessa kaupungissa, kolmanneksi ja neljänneksi ottaisin Helsingin ja Berliinin.”