Virossa juhlitaan näyttävästi syntymäpäiviä, mutta nimipäiväperinteet eivät ole koskaan olleet erityisen eläviä. Syynä on ilmeisesti virolaisten luterilainen tausta, josta johtuen pyhimykset eivät ole olleet virolaisille tärkeitä eikä niiden mukaan ole juurikaan annettu lapsille nimiä. Nykypäivän tilanteeseen lienee vaikuttanut eniten 1800-luvun virolaismielinen sivistyneistö. Tuohon aikaan uusia viron kieleen sopivia keinotekoisesti luotuja nimiä esiteltiin juuri kalentereissa. Kalentereita oli paljon ja jokaisella tekijällä oli oikeus valita nimet oman mielensä mukaan ja sijoittaa ne sattumanvaraisesti kalenteriin. Tunnetuimman kalenterin tekijä Mats Tõnisson vastusti kovasti nimien sisällyttämistä kalenteriosaan ja esitti ensimmäisessä kalenterissaan vuonna 1882 uudet nimet erillisenä luettelona. Nimien esittely kalenterissa oli siis tuttu tapa, mutta sen ainoa tarkoitus oli toimia suositusluettelona.
Toiseen maailmansotaan mennessä nimipäiväkalenterit eivät olleet saavuttaneet erityistä asemaa eikä nimipäiväperinnettä ollut muodostunut. Neuvostomiehityksen aikana nimiä ei julkaistu edes kalentereissa. Nimipäiväkalenterista kyllä puhuttiin, tarkoituksena olisi ollut esitellä sopivia nimiä nuorille vanhemmille. Tavoite ei kuitenkaan ollut tälläkään kertaa perinteen luominen, vaan suositeltavien nimien luettelon kokoaminen.
Virossa kuitenkin tunnetaan monia vanhaan kansankalenteriin kuuluvia pyhimysten nimiin viittaavia juhlapäiviä, jotka ovat yhdistäneet kirkkokalenteria ja kansanperinteitä jo ammoisista ajoista, kuten jaanipäev (juhannus) 24.6., kadripäev 25.11., mardipäev 10.11. jne.
Virossa nimpäiväkalenteria ei nykyäänkään ylläpidä mikään instituutio, vaan jokainen voi tehdä mielensä mukaisen nimipäiväkalenterin. Tunnetuin ja käytetyin on Raivo Seppon koostama kalenteri, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1992 ja jota tekijä on aina välillä täydentänyt uusilla nimillä. Kalenterissa on yli 1 800 nimeä ja ne on jaettu siten, että jokaisessa kuussa on lähes yhtä paljon nimiä.
Kalenterissa on sekä perinteisiä nimiä vanhoine ja uusine versioineen että uudempia lainoja, mutta myös vanhoja ja uusia virolaisperäisiä nimiä. Perinteiset vanhan kansankalenterin juhlapäivät ovat myös tässä kalenterissa varattu samoille nimille. Koska nämä nimet ovat olleet osa virolaista perinnettä pitkään ja niistä on käytössä paljon erilaisia versioita, osuu noihin päiviin erityisen paljon nimiä. Esimerkiksi 25.11. on nimipäivä seuraavat nimet omaavilla: Katariina, Katrina, Katrin, Katre, Katri, Kadrin, Kadri, Kadi, Kati, Kata, Kaarin, Karin, Triin, Triina, Triinu, Kätlin, Karina. Viron tilastokeskuksen verkkosivuilta löytyy yhteensä melkein 23 800 naista, joille on annettu joku näistä nimistä. Joillekin päiville on sijoitettu harvoin esiintyviä nimiä, esimerkiksi 29.2. on Unen ja Ulmin nimipäivä, mutta sen nimisiä ihmisiä ei taida edes olla. Tässä näkyy kalenterin tavoite olla suositusluettelo, josta ihmiset löytävät uusia nimiä, aivan samaan tapaan kuin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kalentereistakin.
Perinteisten kansankalenterin päivämäärien lisäksi Seppo on kertonut ottaneensa huomioon nimien alkuperän, kirkollisen taustan ja äänteellisen tai merkityksellisen samankaltaisuuden. Virolaisten käytäntöjen lisäksi vaikutuksia on tullut suomalaisesta, suomenruotsalaisesta sekä katolisesta kalenterista. Virossa etunimien käyttö on kirjavaa, ja kalenterissakin esiintyvät nimet ovat peräisin monista eri kielistä. Virolaista alkuperää olevia nimiä kalenterissa on lähes 30 %.
Kuten alussa mainitsin, nimipäivien juhliminen ei ole Virossa kovin levinnyt tapa. Myöskään nuorten keskuudessa kiinnostus ei näytä kasvavan eikä omaa nimipäivää välttämättä edes tiedetä.