Poliittisen ja taloudellisen vallan keskittyminen pääkaupunkiin ja sen lähiympäristöön on tyypillistä kaikille maille. Jos ajattelemme Viroa lautasena ja valtaa sekä vaurautta punnuksina, Tallinna upottaisi lautasen reunan painollaan syvälle Suomenlahden aaltoihin. Kaupungissa asuu noin kolmasosa Viron väestöstä ja se on kolmanneksen Euroopan unionin keskiarvoa vauraampi, kun taas koko muu Viro on selvästi keskitason alapuolella. Tallinnassa tuotetaan yli puolet Viron BKT:sta ja pääkaupungin osuus koko maan kansantaloudesta on yksi suurimmista EU:ssa. Tallinnan startup- ja teknologiayritykset sekä muuta Viroa selvästi suurempi työn tuottavuus takaavat, että kaupunki on Viron käyntikortti muillekin kuin turisteille. Viron maine korkean teknologian maana on tuonut tänne paljon oman alansa lupaavia kykyjä kaikkialta maailmasta. Niinpä Tallinna muuttuu yhä monimuotoisemmaksi niin väestörakenteeltaan kuin kaupungissa puhuttujen kielten osalta.
Kaupungistuminen ja taloudellinen eriarvoistuminen ovat kasvavia ongelmia kaikkialla maailmassa. Muuhun läntiseen maailmaan verrattuna Viro on varallisuuserojen kasvun osalta yhden kehitysvaiheen verran perässä. Valtavat omaisuusmassat eivät yksinkertaisesti ole ehtineet kasaantua pienen piirin haltuun. Meillä ei liioin ole suurta määrää perintörikkaita, jotka olisivat muodostamassa uutta ”raha-aristokratiaa”. Mutta tältäkin osin Viro saavuttaa muita hyvää vauhtia.
Tallinnaan on keskittynyt myös muuta Viroa enemmän trenditietoisuutta, mikä näkyy monien Eurooppaa valloittavien kehityskulkujen suosiona. Sähköpotkulaudat, alustatalous, keikkatyö, veganismi ja useat muut asiat ja ilmiöt ovat saaneet paremmin jalansijaa Tallinnassa kuin muualla maassa. Maaseudun ja kaupungin erot alkavat tulla yhä selvemmin näkyviin juuri tämänkaltaisissa kysymyksissä. Kantakaupungissa asuva menestyjä voi taittaa työmatkansa sähköpotkulaudalla ja kannattaa autoilun rajoittamista sekä pötsikäymisellään ilmastoa lämmittävien nautaeläinten määrän vähentämistä. Vähempiosainen maaseudun asukas sen sijaan ei tee sähköpotkulaudalla mitään, sillä välimatkat ovat pitkiä ja vanha dieselauto välttämättömyystarvike. Ja aivan yhtä tarpeellista on maatalous, jota ei saa muutettua perin pohjin ympäristöystävälliseksi yhdessä yössä. Niinpä maaseudulla ja pikkukaupungeissa kytee kapinamieli pääkaupungissa tehtyjä päätöksiä kohtaan.
Kapina kantautuu myös politiikkaan. Helpointa on tukea niitä, jotka teilaavat hallitsevan poliittisen eliitin ja viskovat hallitukselle kapuloita rattaisiin. Toisin sanoen populisteja. Tähän tarjoaa tukeaan sosiaalinen media, jolla on taipumus vahvistaa kaikkea negatiivista ja värittää käyttäjiensä maailmankuvaa tummanpuhuvin sävyin.
Taloudellinen epätasa-arvoisuus muokkaa siis omalta osaltaan myös poliittisia mieltymyksiä. Pääkaupungin eliitin ja muun väestön maailmankuvien välinen railo levenee. Yhteiskunta repeytyy. Itse asiassa repeytyminen koskee myös Tallinnaa itseään. Osa kaupungista karkaa hintatasoltaan yhä kauemmaksi kaupunkilaisten enemmistön saavuttamattomiin. Väestö on alkanut jakautua eri alueille ja kaupunginosiin tulotason mukaan. Uudisrakentaminen voimistaa prosessia entisestään. Esimerkiksi Pohjois-Tallinna oli viime vuosiin saakka pääasiallisesti pienituloisemman kansanosan asuinaluetta. Nyt meren rantaan nousseiden uudiskohteiden kalliit asunnot muokkaavat alueen väestörakennetta uuteen uskoon.
Mutta eiköhän epätasa-arvoisuutta ole nyt murehdittu tarpeeksi tältä erää. Kaikki eivät ole koskaan eivätkä missään olleet täysin tasa-arvoisia, ja tavoitteena voikin olla vain se, että jossain vaiheessa mahdollisesti kärjistyvää eriarvoistumiskehitystä saadaan lievitettyä.
Eräät muut Tallinnan erityispiirteet saattavat jäädä pimentoon pääkaupungissa työskentelevältä ulkomaalaiselta. Vuosia kestänyt yhden puolueen yksinvalta on tehnyt kaupungista valtion valtiossa. Hallitus johtaa koko valtakuntaa Toompealta, mutta alakaupungissa valta on toisissa käsissä. Tilanne muistuttaa keskiaikaa, jolloin Toompeanmäen alakaupunkiin yhdistävät portit suljettiin aina yöksi. Ikuinen kiistakysymys on se, haluttiinko tällä estää yläkaupungin raharikkaiden rellestys alakaupungissa vaiko alakaupungin asukkaiden pimeän turvin tekemät ryöstöretket Toompeanmäen kaupunkipalatseihin. Tämän päivän Tallinnassa myös alakaupungin hallinto tukeutuu ”mäen väestöön” – nimittäin Lasnamäen eli kaupungin itäosan, jossa asuu suurelta osin venäjänkielistä väestöä.
Kaupunkia pitkään ehdottoman enemmistön turvin hallinneen keskipuolueen kannatus suli viimeisimmissä kuntavaaleissa sen verran, että se joutui ottamaan sosiaalidemokraatit kumppanikseen. Vallanjaossa tapahtui kiinnostava muutos myös henkilötasolla. Kaupunginjohtaja Mihhail Kõlvart laittoi oman puolueensa kaksi apulaiskaupunginjohtajaa vaihtoon. Aiemmin nämä olivat olleet virolaisia, nyt kaikki kolme ovat kansallisuudeltaan muita kuin virolaisia. Periaatteessa kansallisuus ei ole tärkeä tekijä, varsinkaan kun viranhaltijat osaavat sujuvasti viroa, mutta monet näkivät muutoksessa vahvaa symboliikkaa. Kaupunginjohtaja Kõlvart on tähän saakka… muotoiltakoon vaikka niin, että suhtautunut keskimääräistä lämpimämmin Viron itänaapuriin. Ja onhan hänen äänestäjäkuntansakin pääosin venäjänkielistä ja osittain myös Venäjän-mielistä. Aivan kuin Viron hallitukseen usein etäisyyttä ottanut Tallinnan kaupunginhallinto olisi virallistanut hajuraon kahden mäen – Toompeanmäen ja Lasnamäen – vastakkainasettelun varalle.
Tallinnan kaupunginjohtajalla saattaa olla mielessään myös pidemmän tähtäimen suunnitelma: hän nauttii erittäin suurta suosiota venäjänkielisen väestön keskuudessa, ja tämä tarjoaa pelin paikan keskipuolueen sisäisessä valtataistelussa. Puolue on entisen kaupunginjohtajan ja entisen pääministerin Jüri Ratasin johdolla menettänyt selvästi kannatustaan ja jossain saattaa itää ajatus puolueen kurssin kääntämisestä nykyistä selvemmin ei-vironkieliseen suuntaan uuden puoluejohdon turvin… Populistista EKRE-puoluetta johtava Helmen perhe todennäköisesti seuraa tätä touhua tyytyväisinä myhäillen. EKRE elää tyytymättömyydestä ja vastakkainasetteluista. Niin kauan kuin niitä riittää, EKREn kannattajakunta kasvaa.
Suuren Tallinnan ja pienen Viron suhteissa on siis kaksi railoa – sosiaalis-taloudellinen ja poliittinen. Samat railot ovat auenneet myös suuren Tallinnan sisälle. Lohtua tuo tieto siitä, että koronaviruksen ja etätyömahdollisuuksien kehittymisen siivittämänä monet tallinnalaiset ovat lähteneet kiinteistökaupoille maakuntiin ja pääkaupungista muutetaan nyt väljemmille ja turvallisemmille seuduille. Sieltä käsin kelpaa seurata, kuinka suuressa Tallinnassa kiehuu ja miten kiehunnat vaikuttavat pieneen Viroon kokonaisuudessaan. Tuore trendi voisi hyvin viitoittaa suuntaa Viron tulevaisuudelle – huipputeknologialla ja hyvillä yhteyksillä varustettuja kyliä ja pikkukaupunkeja luomumaatalouden ja ympäristöystävällisen maalaiselämän keskellä. Sillä lailla saisimme Viro-nimisen lautasen taas paremmin tasapainoon.