Säännöllinen höyrylaivaliikenne yli Suomenlahden käynnistettiin kesällä 1837, jolloin upouusi Storfursten-laiva aloitti. Matkoja tehtiin sekä aikataulun mukaan että ylimääräisillä vuoroilla huvimatkalaisia kuljettaen. Parin päivän huvimatkat niin Helsinkiin kuin Rääveliin eli Tallinnaan olivat nykyisten Tallinnan- ja Helsingin-risteilyjen edeltäjiä.
Jo kesällä 1836 otettiin höyryn voimalla tapahtuvan huvimatkailun ensimmäiset askeleet. Silloin ainakin kaksi suurta seuruetta teki parin päivän retken Helsinkiin, mutta seuraavana kesänä huvimatkoja tehtiin jo useita Helsingin, Turun ja Räävelin välillä.
Viron puolelta tulevat matkustajat olivat lähes yksinomaan baltiansaksalaisia säätyläisiä, ja herrasväkeä retkeili Suomestakin, mutta joukko oli heterogeenisempaa.
Huvimatkojen kuvauksissa kiinnitettiin huomiota sekä höyrylaivaan ja sillä kulkemiseen että kohdekaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Helsinkiin tulevat ihmettelivät ensin rannikon kalliosaaria – Viron puolellahan peruskallio ei ole näkyvissä – Sveaborgin (nykyisen Suomenlinnan) jykeviä kallioseinämiä ja satamasta alkaen avautuvaa kaunista empire-kaupunkia. Se muodosti jyrkän, ihastuttavan vastakohdan keskiaikaiselle ja sokkeloiselle Räävelille.
Suomen suuriruhtinaskunnan uudessa pääkaupungissa kaikki huokui keisarillista suuruutta. C. L. Engelin luomus oli tosin vielä osaksi rakenteilla, mutta yliopiston päärakennukseen ja senaatintaloon (nykyiseen Valtioneuvoston linnaan) päästiin sentään tutustumaan, ja jotkut kipusivat myös Tähtitorninmäelle observatoriota ihmettelemään. Ja jalkoja saattoi lepuuttaa Seurahuoneen, nykyisen kaupungintalon, avointen ikkunoiden ääressä viehättävästä maisemasta nauttien.
Suomesta tulleet huvimatkalaiset eivät ole kuvailleet Rääveliä niin paljon kuin baltit Helsinkiä. Lehdissä ilmestyneissä, jokseenkin harvoissa matkakuvauksissaan suomalaiset selvästi ammensivat tietoja professori J. J. Nordströmin laajasta Räävelin-kuvauksesta, suoranaisesta matkaoppaasta. Se oli ilmestynyt Helsingfors Morgonblad -sanomalehden useassa numerossa 1834 ja julkaistiin kirjasena 1837.
Suomalaismatkaajat kolusivat yläkaupungin eli Toompean suuret nähtävyydet, kuten tuomiokirkon ja ritarihuoneen. Alakaupungissa ihmeteltiin raatihuonetta, Nigulisten kirkkoa ja Mustapäiden taloa, jossa järjestettäviin tanssiaisiin matkalaisiakin kutsuttiin.
Suoranainen must näyttää olleen Pietari Suuren perustama Kadriorg eli Katharinenthal barokkipalatseineen ja suurenmoisine puistoineen.
Lehdissä julkaistuissa matkakertomuksissa ja -kirjeissä huomio kiinnittyy tavattoman vuolaaseen kehumiseen: ylisanoihin, tunteenomaisiin purskahduksiin ja suoranaiseen ylipositiivisuuteen. Baltiansaksalaisissa lehdissä jopa puhuttiin lentävästä sillasta yli Suomenlahden sekä Räävelin ja Helsingin välillä liikennöivistä vesiomnibusseista.