Elon edellisessä numerossa Viron ulkomaandelegaatio pysähtyi helmikuun alussa 1918 punaiseen Helsinkiin matkallaan kohti Ruotsia. Sisällissotaa käyvässä Suomessa eteneminen ei sujunut suunnitelmien mukaan, ja niinpä Mihkel Martna, Karl Menning, Ants Piip, Eduard Virgo, Karl-Robert Pusta ja Ferdinand Kull joutuivat useita viikkoja seikkailemaan punaisessa Suomessa.

Tiedossa oli, että Porin ulkosatamasta Mäntyluodosta lähtisi ruotsalainen laiva. Siispä sinne laivaa odottelemaan. Porissa Menning, Martna, Kull ja Piip ahtautuivat yhteen pieneen huoneeseen, kun taas Virgo ja Pusta hankkivat yösijan muualta. Laivan tulosta ei kuitenkaan saatu sen tarkempaa tietoa, ja siksi ajateltiin matkan jatkamista pohjoiseen, rintaman läpi. Tästä jouduttiin hevosten puutteessa luopumaan.

Ateriointi Porissa sujui hotellissa, mutta majapaikkaan hankittava, virolaisille niin tärkeä tumma leipä muuttui pitkän odotusajan kuluessa yhtä akanaisemmaksi. Sitä piti kauan lämmittää uunin kyljessä, jotta oljet ja akanat muuttuivat kyllin rapeiksi. Piip kuului olleen mestari tällaisessa ”leivänpaistossa”. ”Toverilta” näyttävä, parrakas Piip liikkui paljon kaupungilla hankkimassa sanomalehtiä ja tupakkaa, kun taas Pusta kalliine nahkaturkkeineen ei juuri rohjennut näyttäytyä, sillä punaiset olisivat pitäneet häntä porvarina.

Jotta saataisiin tietoja itsenäiseksi 24. helmikuuta julistautuneesta, mutta Saksan heti miehittämästä Virosta, lähetettiin Piip tiedustelumatkalle Helsinkiin 27. helmikuuta. Pääkaupungissa olevilta virolaisilta merimiehiltä ei kuitenkaan tietoja irronnut. Piipin palattua Poriin Mäntyluotoon vihdoin ilmestyi kaksi ruotsalaista laivaa. Niistä toinen kuitenkin upposi jäiden ruhjomana satamassa, ja toiseen otettiin vain naisia ja lapsia.

Kun virolaiset vielä olivat turhaan yrittäneet saada lupaa matkustaa Porista Kristiinankaupunkiin, kuultiin, että ainoa tie meren ylitse Ruotsiin kulki Turun ja Ahvenanmaan kautta. Porille heitettiinkin hyvästit pariviikkoisen odottelun jälkeen. Piip, Pusta ja Virgo matkustivat Turkuun Helsingin kautta 6. maaliskuuta koukaten.

Punaisessa pääkaupungissa kolmikolle muistutettiin, että Tallinnan toimeenpaneva komitea oli julistanut delegaation jäsenet lainsuojattomiksi. Tämän takia kolmikkoa kehotettiin pian lähtemään Helsingistä ja siirtymään muiden luokse Turkuun. Siellä käytiin ulkomaiden konsuleiden luona ja punaisten esikunnassa kyselemässä, oliko Ruotsista todella tulossa laiva.

Saatu tieto oli niin epävarma, että 8. maaliskuuta lähdettiin parinkymmenen hevosen rekikaravaanissa jään yli kohti Ahvenanmaata. Matkan järjesti huolintaliike Victor Ek, ja lähtijöinä oli muitakin kuin virolaisdelegaatio: belgialaisia, puolalaisia, ranskalaisia ja brittejä. ”Toivottavasti tosiaan pääsemme perille ja sieltä myös eteenpäin. Varma voin tosin olla vasta Ruotsissa”, Martna kirjoitti lähtöä edeltävänä päivänä.