Elon edellisessä numerossa kerroin baltiansaksalaisen lääkärin, kirjailijan ja estofiilin Georg Julius von Schultz-Bertramin Suomen-matkasta 1833.
Kesäkuussa 1858 von Schultz oli jälleen Suomessa. Hänet oli pyydetty upporikkaan Demidovin suvun ainoan perijän, 19-vuotiaan Paulin henkilääkäriksi ja seuraksi pitkälle ulkomaanmatkalle. Paul Demidovin vanhemmat olivat jo 1840 kuollut hovijahtimestari Paul Demidov vanhempi sekä Porissa syntynyt Aurora Stjernvall. Ensimmäisen puolisonsa kuoltua tämä oli 1846 solminut avioliiton eversti Andrei Karamzinin kanssa, joka hänkin oli jo 1854 siirtynyt tuonpuoleiseen.
Ennen ulkomaanmatkaa von Schultz tutustui nuorukaiseen Karamzinin Träskändan kartanossa Espoossa. Everstinna oli vallan erinomainen, rakastettava ja oikein saksalaisystävällinen daami, jonka kukkaroa vaani tuhat verenimijää, tohtori kirjoitti äidilleen. Kaikki näet arvelivat voivansa nylkeä häntä, koska hän oli niin hyvä – ja upporikas.
Paul oli ylioppilas, iloinen veikko, kuvankaunis, viisas ja vahvaluonteinen. Eräänä päivänä hän oli aamuvarhain lähtenyt jalkaisin 18 virstan päässä olevaan Helsinkiin, vaikka tallissa oli 20 ratsuhevosta. Edellisenä päivänä, kun nuoret olivat olleet veneellä liikkeellä, Paul oli äkkiä hypännyt veteen ja uinut vaatteet yllään kolme virstaa – ”sellainen huimapää hän on!” Väliin von Schultz ratsasti Paulin kanssa, väliin lauloi Schubertin liedejä.
Kello kahdeksan herrat joivat ylemmällä parvekkeella kahvia. Tarjoilu oli ylellistä: oli marmorisia voilautasia ja kultaisia veitsiä sekä joka aamu tuoreita leivonnaisia. Kello yksi oli vuorossa lounas. Myöhemmin musisoitiin tai pelattiin biljardia. Kello 4 oli päivällinen, aivan kuten keisarillisessa hovissa. Tarjoilijoilla oli musta livree ja valkoinen kravatti. Heistä tärkein, viiniä tarjoileva, oli kaukasialainen jalosukuinen.
Aterian jälkeen lähdettiin kävelyretkille, jotka kulkivat ihastuttavien seutujen halki. Muutamat ratsastivat tai ajoivat itse vaunuja. Koska tiet olivat kaikkialla porttien sulkemia, pienet, vaaleat ruotsittaret juoksivat niitä availemaan ja saivat palkkioksi hopearahoja. Kello 10 illalla oli vuorossa tee, ja sen jälkeen tanssittiin tai esitettiin teatteria. Kello puoli kaksitoista Paul Demidov polvistui äitinsä eteen, joka rukoili poikansa kanssa ja siunasi hänet hiljaisuuden vallitessa. Sen jälkeen seurue hajaantui, mutta herrat pelasivat yleensä vielä hieman vistiä. ”Kuten näet, elämäni on nykyään kovin nautiskelevaa”, von Schultz uskoutui äidilleen.
Totuteltuaan toisiinsa Träskändassa von Schultz ja Paul Demidov palasivat Pietariin 25. heinäkuuta / 6. elokuuta, ja hieman myöhemmin alkoi heidän kuusi kuukautta kestävä matkansa Saksaan, Pariisiin ja Englantiin