Räävelin eli Tallinnan suuria nähtävyyksiä 1800-luvulla oli Nigulisten kirkon kappelissa lasiarkussa lepäävä muumioitunut vainaja. Ylen vilkas ei matkailijoiden virta Vironmaan kuvernementin pääkaupunkiin toki ollut, mutta useissa matkakertomuksissa kerrottiin tästä kummajaisesta.
Kyseessä oli alanko maalainen herttua Charles Eugène de Croy (1651–1702). Venäjän palvelukseen astunut, monen maan mahtajia aiemmin palvellut sota marsalkka oli Narvan taistelussa 1700 johtanut Venäjän armeijaa ja jättäytynyt ruotsalaisten vangiksi.
Kaksi viimeistä elinvuottaan Räävelissä sota vankina viettäessään maailmanmies ei unohtanut aatelista asemaansa: rahaa kului ylelliseen elämään, ja velkaa karttui.
Herttuan kuoltua 1702 velkojat kielsivät alanko maalaisia sukulaisia hautaamasta vainajaa. Jotta rikkaita sukulaisia painostettaisiin maksamaan herttuan velat, hänet jätettiin hautaamatta ja sijoitettiin panttivangiksi Nigulisten kirkon kellariin.
Kellarissa herttua vaipui unhoon, ja hänen muumioituneet jäännöksensä löydettiin vasta vuosisata myöhemmin. Kenraalikuvernöörin määräyksestä muumio asetettiin 1819 lasikantiseen arkkuun näytteille kirkon erääseen kappeliin.
Muumiosta tulikin suuri nähtävyys. Jo 1820 pietarilainen litteraatti Aleksandr Bestužev-Marlinski (1797–1837) kuvasi kirjeessä käyntiään herttuan muumion ääressä.
Puolentoista vuosikymmentä myöhemmin suomalainen professori J. J. Nordström (1801–1874) kertoi matkakuvaukses saan, kuinka kirkon harmaa hapsinen lukkari avasi hänelle kesällä 1834 kappelin oven. Musta valkoiseksi marmoroidul la puusarkofagilla lepäsi hyvin pitkä, mustan samettitakin peittämä ruumis, jonka päässä oli pitkähiuksinen peruukki. Jalassa vainajalla oli pitkät silkkisukat. Kasvot olivat harmaat ja ohuet huulet yhteen puristetut. Nenänpää oli hieman vioittunut.
Vuonna 1849 Räävelissä kävi venäläinen kirjailija Aleksandr Miljukov (1817–1897). Matkakertomuksessaan hän sanoo, että oli mahdotonta käydä kaupungissa tutustumatta Nigulisten kirkkoon ja herttuan muumioon.
Niinpä lukkarinvaimo avasi Miljukoville painavalla avaimella raskaan oven, nosti lasikannen sivuun ja alkoi esitellä muumiota ”niin kuin antiikki kauppias näyttää myymättä jäänyttä harvinaisuutta, josta hän tahtoi päästä irti mahdollisimman edullisesti”.
Nainen otti vanhuksen peruukin, silitti tämän paljasta päätä ja supatti hymyillessään: Sehen Sie mal!, katsokaapas. Hän ”sirkutti niin kuin lintunen haudalla” kertoessaan herttuan elämästä.
Vuonna 1870 moinen nähtävyys suljettiin, ja vihdoin 1897 herttua haudattiin – keisarin määräyksestä kaikessa hiljaisuudessa.